Kittilän taiteilijoita

Torstain sanotaan olevan toivoa täynnä. Pieni porukkamme toivoi pääsevänsä -  eikä suotta - viime viikolla Kittilässä kirkonkylään katsastamaan kahden taiteilijan töitä. Ennakkotietojen mukaan kirjastossa oli ja on edelleen esillä Kalervo Palsan tuotantoa. Lisäksi lähistöltä löytyy  Einari Junttilan taidemuseo, joka on avoinna vain torstaisin klo 13 - 17.

Perillä kirkonkylässä suunnistettiin ensin kirjastoon. Itsekseni kiertelin ja katselin hyvillä mielin paikkaa, josta tuntui löytyvän sekä monipuolisia aineistoja että hyviä tiloja, kuten kuva lastenosastosta todistaa:

Palsa-tietoja oli ja on jonkin verran tarjolla heti sisälle päästyä. Niitä löytyi pitkiin papereihin präntättyinä, vitriinilaatikoihin järjestettyinä sekä kuvien ja tekstien koosteina. Tekstit ovat kuitenkin turhan pienikokoisia, jotta niitä pystyisi huonosilmäinen lukemaan. En saanut niistä mitään tolkkua.

Palsa on niin maineikas taiteilija, että hänen jäljilleen pääsee pikaisellakin nettihaulla. Voin tutustua tähän kummaan mieheen ja hänen töihinsä vaikkapa Kansallisgallerian nettisvuilla, lukemalla Wikipediasta ja  Tuulia Sirvion tekstistä. Lisäksi Ylen Elävä arkisto tarjoaa katsottavaksi useita Palsa-dokumentteja. 

Ennen maalauksiin keskittymistä silmäilin ihmeissäni joitakin esille poimittuja Palsan sarjakuvakirjasia. Niiden perversioihin keskittyvät kuvat ja tekstit ovat taatusti saaneet aikaan nikotuskohtauksia muissakin katsojissa kuin minussa, mikä lienee ollut taiteilijan tarkoitus. Samaan viitannee myös yhden lasilaatikon kanteen kopioitu teksti:

Kirjaston seinille ripustetut maalaukset näyttävät Palsasta puolen, joka ei kammota eikä edes hätkähdytä. Viereiset pari esimerkkiä kertovat, että  hän maalasi myös asetelmia ja muita kuvataiteesta tuttuja sommitelmia.



On silti syytä korostaa hänen lausahdustaan, että "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin".

Pyrähdykseksi aiottu käynti Junttilan kotimuseossa venyi venymistään, kun Einarin tytär, Terttu Junttila, pääsi kertomisessaan vauhtiin. Hän asuu lapsuuskodissaan, jonka alakertaan perusti isänsä  museon vuosikymmeniä sitten. Kävijä saa omakseen Terttu-tyttären laatiman lehtisen, jossa tämä esittelee vuonna 1901 syntyneen isänsä taiteilijana ja muusikkona.

Eloisa ja selväsanainen Terttu kunnioittaa syvästi isäänsä. Kävijä saa kosketuksen monilapsiseen perheeseen, jonka elannosta Einari-isä piti huolen maalaamalla ja myymällä tuhansia tauluja. Monista tunturien kupeella maalatuista karahkoista sai samoja vaikutelmia kuin Pekka Halosen töistä.

Einari Junttilan kuolinpäivänään maalaama taulu on yhä nähtävissä samassa paikassa, jossa taiteilija sitä viimeisteli.

Tuttavallisen puhetulvan viime vaiheissa kävi ilmi, että 80-vuotispäiväänsä valmistautuva Terttu Junttila kirjoittaa isästään kirjaa. Työtään hän tekee kuulakärkikynällä vihkoihin ja on hakenut apurahaa hankkeeseen, muttei vielä tiennyt, saako mitään.Tarvittaisiin näet avuksi joku, joka voisi siirtää tekstin digitaaliseen ja painatuskelpoiseen asuun.

Kunpa onni olisi myötä ja tämäkin kirja valmistuisi! Tiedä vaikka ennen pitkää kuultaisiin tilaisuudesta, johon väkeä kokoontuu pitkien matkojen takaa niin kuin Iris Palosaaren Kirjeitä sielunmaisemasta -teosta julkistettaessa lauantaina 25.3.2017.