Las Palmasiin Gran Canarialle lennetään. Kaupunkikierros on luvassa heti perille päästyä. Ehkä käväistään myös pikkukuvan museossa.
Jossain vaiheessa tulopäivää porukka kuskataan brittiläiseen m/s Thompson Dream -alukseen. Siihen on mukava asettua koko viikoksi.
Seuraava etappi on Santa Cruz de la Palma La Palmalla, jossa viivytään vain kuusi tuntia. Huomaan, että Santa Cruzeja on kahdella saarella, sillä muutamaa päivää myöhemmin vieraillaan Teneriffan Santa Cruzissa.
La Palmalta suunnataan Madeiralle. Funchalissa olen kauan sitten viettänyt viikon aviomieheni kanssa. Kumpikin tuskaili levadoilla hipsiessä putoamista. Muistaakseni ryömin pahimmissa paikoissa nelinkontin. Vaikka Funchalia ja sen ympäristöä tuli aikoinaan hiukan nähdyksi, olen varannut paikan opastetulle retkelle. Kuvan paratiisilintukukat tulivat tutuiksi jo ensi käynnillä.
Seuraavana päivänä poiketaan Lanzarotella. Kolmannella ennakkoon varatulla retkellä pääsen muiden mukana tutustumaan karuihin näkymiin Timanfayan kansallispuistossa. Alue kuuluu syntyneen tulivuorenpurkauksista.
Sitten on vielä vuorossa se toinen Santa Cruz, joka sijaitsee Teneriffalla. Aamulla varhain rantaudutaan. Koko päivä on mahdollista kulkea ja katsella minulle ennestään tuntematonta kaupunkia, sillä vasta puolelta öin laiva suuntaa keulansa kohti Las Palmasia.
Teneriffan eteläkärjessä olen kerran ollut viikon yhdessä nuorimman tyttärentyttären kanssa. Silloin retkeiltiin La Gomeran saarelle ja muutamaksi tunniksi myös merelle tarkoituksena nähdä delfiinejä. Eipä näkynyt. Eikä myöskään kavuttu Teidelle, niin kuin moni muu on kertonut tehneensä. Mutta ratsastusmahdollisuus neitokaiselle järjestyi mukavalla pikku tilalla lähellä Los Americanosia ja silloista hotellia.
Tässä kohtaa matkaviikkoa minulla on enää odotettavissa lento Helsinkiin ja sieltä bussilla Turkuun. Kotiovelle päästäkseni taidan yömyöhällä tarvita vielä taksikyytiä.
4 kommenttia:
Upeata nähdä noin rivakoita ihmisiä ! reissu on tekemisen arvoinen , jos laivalla viihtyy .Odottelen paluutasi ja kuvakertomuksia .
Tosiaan, eihän sitä tiedä, tykkääkö risteilysta, ellei testaa itseään. Reissaan muuten yksikseni.
Kuulostaa kivalta ja mpnipuoliselta matkalta.
Minullakin on tapana aika ajoin matkustaa yksikseni. Siinä on oma viehätyksensä.
Ihailin Espanjassa paratiisinlintukukkia, ovat kyllä uljaita.
Viikossa tosiaan käydään monilla saarilla ja myös Afrikan mantereella. Nähtävää kertyy paljon. Voi olla jopa eduksi reissata yksin ja jutella milloin kenenkin matkakumppanin kanssa. Kokemusta sellaisesta on parin onnistuneen matkan verran.
Mukavalta näin ennakkoon tuntuu sekin, että tietty hytti pysyy omana koko matkan eikä kamoja tarvitse siirrellä.
Lähetä kommentti