Minne mieli halajaa?

On meneillään vuoden pimein kausi. Vanhastaan muistan, kuinka se on rassannut oloa. Niinpä päätin jo kesän lopulla katkaista tämän syksyn kurjuuden lähtemällä viikoksi kauas muihin maisemiin. Matka tuli tilatuksi ja maksetuksi ajallaan. Aika pian olen jo reissussa kohti Kristina Cruises -firman järjestämää laivaristeilyä. Verryttelen hiukan ennen tosi koitosta katselemalla, mitä netistä löytyy matkan etapeista. Samalla sekä lapset ja lastenlapset perheineen että muutkin pääsevät alustavasti jyvälle, minne mummu häipyy viikoksi.

Las Palmasiin Gran Canarialle lennetään. Kaupunkikierros on luvassa heti perille päästyä. Ehkä  käväistään myös pikkukuvan museossa.

Jossain vaiheessa tulopäivää porukka kuskataan brittiläiseen m/s Thompson Dream -alukseen. Siihen on mukava asettua koko viikoksi.

Seuraava etappi on Santa Cruz de la Palma La Palmalla, jossa viivytään vain kuusi tuntia. Huomaan, että Santa Cruzeja on kahdella saarella, sillä muutamaa päivää myöhemmin vieraillaan Teneriffan Santa Cruzissa.

La Palmalta suunnataan Madeiralle. Funchalissa olen kauan sitten viettänyt viikon aviomieheni kanssa. Kumpikin tuskaili levadoilla hipsiessä putoamista. Muistaakseni ryömin pahimmissa paikoissa nelinkontin. Vaikka Funchalia ja sen ympäristöä tuli aikoinaan hiukan nähdyksi, olen varannut paikan opastetulle retkelle. Kuvan paratiisilintukukat tulivat tutuiksi jo ensi käynnillä. 

Meripäivänä matkataan Agadiriin Marokkoon. Se on minulle niin outo paikka, että retkivaraus on aivan kohdallaan. Luvassa on monta tuntia maisemia mennen tullen matkalla Taroudantiin, 85 kilometrin päähän Agadirista. Mitä itse kaupungissa katsellaan, jää nähtäväksi.

Seuraavana päivänä poiketaan Lanzarotella. Kolmannella ennakkoon varatulla retkellä pääsen muiden mukana tutustumaan karuihin näkymiin Timanfayan kansallispuistossa. Alue kuuluu syntyneen tulivuorenpurkauksista.

Sitten on vielä vuorossa se toinen Santa Cruz, joka sijaitsee Teneriffalla. Aamulla varhain rantaudutaan. Koko päivä on mahdollista kulkea ja katsella minulle ennestään tuntematonta kaupunkia, sillä vasta puolelta öin laiva suuntaa keulansa kohti Las Palmasia.

Teneriffan eteläkärjessä olen kerran ollut viikon yhdessä nuorimman tyttärentyttären kanssa. Silloin retkeiltiin La Gomeran saarelle ja muutamaksi tunniksi myös merelle tarkoituksena nähdä delfiinejä. Eipä näkynyt. Eikä myöskään kavuttu Teidelle, niin kuin moni muu on kertonut tehneensä. Mutta ratsastusmahdollisuus neitokaiselle järjestyi mukavalla pikku tilalla lähellä Los Americanosia ja silloista hotellia.

Tässä kohtaa matkaviikkoa minulla on enää odotettavissa lento Helsinkiin ja sieltä bussilla Turkuun. Kotiovelle päästäkseni taidan yömyöhällä tarvita vielä taksikyytiä.

Ennen pitkää ehkä kirjoitan toisen bolgijutun siitä vinkkelistä, mitä tuli nähdyksi ja koetuksi. Juttuun löytynee kuvia omasta takaa, sillä mukana kulkee sekä kännykkä erinomaisine kameroineen että iso laatuvehje Nikon D90.