Isien varjot

Tiistai-iltaisin Yle on lähettänyt tanskalaissarjaa Herrens veje nimellä Huuto syvyydestä. Sen kymmenes ja tällä erää viimeinen osa tuli eilen. Luvassa on lisää, kunhan toisen tuotantokauden jaksot ilmestyvät ohjelmistoon.

On kyse Kroghin pappisperheestä ja -suvusta. Sarjan tausta-artikkelissa Päivi Suikkanen kirjoittaa keskeisistä henkilöistä, joita ovat

Kööpenhaminan piispaksi pyrkivä Johannes-isä (Lars Mikkelsen), opettajaäiti Elisabeth (Ann Eleonora Jørgensen) ja heidän kaksi poikaansa. August (Morten Hee Andersen) on isän suosikki, kun taas Christianin (Simon Sears) ratkaisut tuottavat isälle pettymyksiä. Molemmat pojat joutuvat tekemään hankaliakin päätöksiä, saadakseen Johanneksen hyväksynnän tai voidakseen irrottautua isän vaikutusvallasta.

Hämmentävän tiiviissä perheyhteisössä halaillaan ensi alkuun usein. Hiljalleen alkaa ilmetä piiloisia seikkoja kuten perheen pään tuurittainen juoppous ja suhde seurakunnan nuoreen naistyöntekijään. Halailu vähenee. Salailu toimii, kun sekä vaimo että kirkkoherran läheisin työtoveri peittelevät jälkiä. Kuva onnellisesta perheestä korostuu lauantaisilla aterioilla. Niille osallistuu mielellään myös Augustin vaimo. Cristian ajautuu enimmäisenä umpikujaan, kun hänen gradunsa paljastuu kopioiduksi. Isä kääntää tälle pojalle selkänsä.

Isossa pappilassa on tyhjiä huoneita. Niinpä äiti-Elisabeth kutsuu uimakaverinsa, viulistin, asumaan taloon. Naisten ystävyys syvenee ja leimahtaa rakkaudeksi. Ihmeellisen herkkävireisesti naisten välisen suhteen kehittyminen on esitetty.

Johannes huomaa jäävänsä yhä sivummalle. Mitään äkkiratkaisua saati välirikkoa ei sarjan mittaan tapahdu, vaikka viimeisessä osassa Elisabeth lähtee Berliiniin tavatakseen ystävättärensä. Uusissa osissa uskoisin Johanneksen ja Elsabethin edelleen hakevan yhteyttä toisiinsa.

Kaikkein hurjimapana koin Johanneksen intensiivisen otteen poikaansa Augustiin. Tämän on määrä jatkaa suvun kunniakkaalla pappispolulla sen yhdeksäntenä lenkkinä. Isälle tämä on niin tärkeää, että hän yhä uudelleen painostaa Augustia pysymään uskossaan. Hädässä tulee turvata Jumalaan eikä kertoa ahdistuksesta varsinkaan piispalle saati psykiatrille. Pahan kolauksen armeijakommenuksella Lähi-Idässä saanut August vaikenee tapahtumista isän vaatimuksesta ja voi perin huonosti. On raastavaa katsoa, kuinka läheiset ihmiset tulevat toimineeksi toisiaan kohtaan. Johannesta ajavat jyrkkyyteen hänen omat traumansa. Ne saavat hahmonsa toistuvissa, synkissä piirroksissa omasta isästä.

Valoa tarinaan tuo Cristianin pääsy irti kurjista tekemisistään ja tavoistaan. Kuinka ollakaan, pahimmalta tuntuvana hetkenä löytyy apu, jota ei ole voinut kuvitella. Katasrofi kääntyy uudeksi aluksi buddhalaismunkin opastuksella. Viha isää kohtaan hellittää, hengitys vapautuu. Tuntuu aivan uskottavalta, että Cristian on se muuttunut mies, joka on valmis auttamaan veljeäänkin. Tämä on kokenut jumalallisen valaistumisen ja puhunut kielillä helluntain jumalanpalveluksessa, mikä ylittää seurakuntalaisten sietokyvyn. Yksi ja toinen epäilee Augustia hulluksi.

Mutta, mutta... Veljekset matkaavat yhdessä kohti lapsuudesta tuttua kesämökkiä, kun matka katkeaa tavalla, jota en osannut odottaa. Paljon muutakin mietittävää syvällisesti toteutettu sarja on tarjonnut joka jaksossa. Niinpä odotan kiihkeästi jatkoa. Mitä kolhuja kokeneen perheen hajoamisesta alkaa rakentua? Kuinka lopullisesti ja mihin August kaikkoaa? Mitä tapahtumiin tuo hänen tuleva lapsensa, josta isä ei edes tiedä?

Kuinka tuntemattomia ovatkaan Herran tiet? Entä Johannes-isän?

Sarja käsittelee suuria hengellisiä kysymyksiä tavalla, joka ravistelee, vaikkei olisi tottunut moisia pohtimaan.