Naurua ja herkuttelua

Suvun nuoriso tempaisi ennen joulua kokoamalla asianosaisilta vastauksia, milloin sopisi kokoontua viettämään suvun pikkujuhlaa. Eipä moista juhlaa olekaan vuotuiskalenterissa tavanomaisten juhlien joukossa! Kyselyyn liittyi pitkä lista ennen kokemattomista urheilu- tai muista mukavista puuhista, joita voi tehdä yhdessä. Eniten kannatusta sai naurujooga.

Niinpä kokoonnuttiin hyvissä ajoin ennen illan juhla-ateriaa isohkoon lukaaliin. Sinne saapui myös ohjaajaksi lupautunut Maria Sundqvist, siviiliammatiltaan sairaanhoitaja-kätilö lähisairaalan keskolasta.

Alkuun istuttiin ringissä ja otettiin tuntumaa hommaan. Porukan nuorin yritti omille teilleen, mutta kummisetäpä esti.

Hauska harjoitus oli se, kun ringissä sormeiltiin edellä seisovan hartioita ja paitaa. Myöhemmin sokkona etsittiin saman kokoista ja tuntuista. Pikku hiljaa edettiin uudestaan ringiksi.

Naurattavia tilanteita syntyi kuin itsestään. Usein oli määrä toimia sanomatta sanaakaan. Tässä on etsitty ja löydetty paikka rivistä lyhimmästä pisimpään. Uskomatonta, että tätä nykyä olen lyhyempi kuin Niina, joka on "aina" ollut meidän pikkuruisin, ennen kuin Emma ilmaantui joukkoon. Olenkohan mennyt kasaan vai onko Niina kasvanut vielä yli parikymppisenä? Lähes kaksimetrinen ehta svenski meni kärkeen pituusvertailuissa. Leksa lenkkareissaan päihitti Ipen.

Toinen versio rivin muodostamisesta oli se, kun piti löytää paikkansa vaaleimmasta tummimpaan tukan värin perusteella. Ja taas naurettiin. Entä kun pullistettiin poskia ja toisen piti käydä sipaisemassa pullukoita, jolloin ilma suhahti ulos! Sopii toistaa ja yrittää pysyä vakavana...

Kaikkein eniten hirnuttiin, kun palaute runsaan tunnin mittaisesta sessiosta piti antaa puhumalla kieli alahuulen ja alahampaiden väliin työnnettynä. Vieläkin naurattaa se, miltä itse kukin näytti ja mitä sai mökelletyksi. Vielä illan tullen aterialle kotioloihin ehdittäessä yksi ja toinen jatkoi apinan naamaisena kommentointia, mikä oitis nauratti.

Ateriaosuuteen jokainen kantoi kortensa niiden tehtävien mukaisesti, jotka Minna viestitti hyvissä ajoin. Pirkko-mummu hoiti osuutensa tarjoilemalla illan mittaan muhkean runon, jolla irtosi sekä nauruja että aplodeja. Minä pääsin vähällä, sillä riitti, kunhan toin erilaisia oliiveja, mieluimmin rosmariinilla maustettuja. Siinäpä pikku pulma! En ollut kuullutkaan rosmariinioliiveista, eivät myöskään Turun kauppahallin asiantuntevat myyjät. Kun muuta ratkaisua en keksinyt, ostin tuoretta kotimaista rosmariinia ruukussa. Siitä sitten riivittiin muutama neulanen oliivien sekaan. Enkä silti tullut maistaneeksi yhtään oliivia. Muille ne kelpasivat.

Itäaasialaisia dumplings-herkkuja valmistivat Tommi ja Mia. Ne olivat mukavan pienikokoisia, silti maukkaita piirakoita. Ne pitäisi syödä kuumina, mikä hiukan aiheutti huolta, kun aloittamaan ei päästy heti piiraiden valmistuttua. Idea ruokalajiin oli luonnnikas, koska kummallakin kokilla on omakohtaisia muistoja Aasiasta. Pian on kuulemma taas edessä viikon matka Pekingiin.

Talon emäntä oli pyöritellyt lihapullia ranskalaismaustein. Niistä saatiin muusatuksi osa ateriaa myös porukan nuorimmalle.

Vihreät rullat ovat silkkaa kasvista. Kaksi espanjalaistyyppista perunamunakasta a la Ile näkyvät vieressä, taustalla pellillinen piirakkaa, josta puolet on kasvisyöjille suunnattua. Kombinaatio syntyi Hannan ja Leksan yhteistyön tuloksena. Tulisia kastikkeita sopi käyttää oman maun mukaisesti.

Erittäin kiva osuus ennen ruokailuun ryhtymistä oli se, kun jokainen esitteli valmistamansa ruuat tai muut tuomisensa.

Niina kertoi vietnamilaisista kasvisrullistaan. Minä hääräsin kameran kanssa niin, etten muista selostuksesta paljoakaan. Joskus kuulemma rullien ainekset on pantu tarjolle kasviksittain, jotta kukin aterioitsija on voinut koota niitä tacoon (?) tai muulle leivälle ja sitten pistellä poskeensa. Tapa lienee peräisin tanskalaisista opiskelijaporukoista, joihin Niina kuuluu vielä parisen vuotta.

Talon isäntä mainosti sushejaan ja etenkin niiden kaunista asettelua tarjottimelle. Ihan ensimmäiseksi ei käynyt ilmi, että koko komeus on hommattu valmiina kauppahallin sushiosaajilta. Sushien vieressä näkyy iso kipollinen salaattia naapuritalon emännän tuomisina. Kuvassa sisko ja sen veli valkoisissa paidoissaan lähekkäin, saman pihapiirin asukkaita molemmat.

Skellefteån kautta kotiinsa Norjaan matkustavat Sonja ja Gustaf poikkesivat hyvästä syystä Suomenkin sukulaisia moikkaamassa. Pariskunta toi tullessaan itse leipomaansa vaaleaa rieskan tapaista leipää, juustoja ja poronlihaa. Sitä oli tarjolla murusina juustojen keskellä kuin kukan siemeninä. Taidokas asettelu pantiin myhäillen merkille.

Ennen kuin käytiin käsiksi hyvältä tuoksuviin, kauniisiin ruokiin, ne piti tietysti kuvata monella kameralla. Semmoisia me ollaan nykyään. Ainakaan Niina ei malta edes ravintolassa olla tallentamatta ateriaansa kameran muistiin. On jäänyt kysymättä, mihin kuvat lopulta päätyvät.

Niin ja sitten me syötiin! Oi nautintoa, oi hauskuutta, kun voi kaveerata sukulaisporukassa tälläkin tavalla. Kun vielä illan mittaan ilmestyi tarjolle Minnan ja Teemun taikoma täydellinen mustikkajuustokakku valkosuklaakuorrutuksin nautittavaksi kahvin kera, on myönnettävä, että ateriasta ja koko happeningista tuli täysosuma.

Suurkiitos kaikille järjestelyistä huolehtineille. Hannalle erityiskiitos naurujoogasta tila- sekä ohjaajavarmistuksineen. Ilmoittaudun maksamaan osuuteni kustannuksista.