Suurmiehen kuva elämäkerrassa

Pari tuntia sitten luin loppuun uusimman, yleistajuisen elämäkerran Gustaf Mannerheimista. Sen on kirjoittanut Henrik Meinander. Hän tarjoaa näkemyksensä marsalkasta alaotsikolla  Aristokraatti sarkatakissa. Uteliaisuus herää. Mikä hienossa miehessä oli sarkatakkista, kun aristokraattisuus selviää pelkästään kuvia katsomalla? Minun oli aika tarkistaa käsityksiä tästä ristiriitaisia tuntemuksia herättäneestä hahmosta. Onhan hän kiistatta niitä itsenäisen Suomen kohtaloihin vaikuttaneita merkkimiehiä, joita ei käy sivuuttaminen.

Minulta ovat jääneet lukematta kaikki aiemmat Mannerheim-kirjat. Saatoin siis tarttua aiheeseen ilman kovin kummoista vanhaa painolastia, mitä nyt asennoitumisessa on tiettyä kodin perintöä.

Esipuheessa Meinander sanoo, että tämä elämäkerta on tilaustyö.

Jokaisella kirjalla on tarinansa. Tämä sai alkunsa muutama vuosi sitten Helsingin Pörssiklubilla lounaalla Suomen kustannusalan grand seigneurin, professori Heikki A. Reenpään (s. 1922) kanssa. Jo ennen kuin pääsimme pääruokaan, hän ehdotti, että kirjoittaisin Gustaf Mannerheimista uuden elämäkerran suurelle yleisölle. 

 Meinander kertoo tutkineensa Mannerheimia kolmen vuosikymmenen ajan, kirjoittaneensa ja luennoineensa hänestä, muttei ollut tuntenut itseään kypsäksi elämäkerran kirjoittamiseen. Heikki A. Reenpään kehotusta ei kuitenkaan voinut sivuuttaa. Niinpä Meinander liittyi
Otavan "Mannerheim-kirjailijoiden pitkään ketjuun, jonka ensimmäinen lenkki ei ollut enempää eikä vähempää kuin marsalkka itse".

 Hyvä niin, sillä Meinanderin teksti vakuuttaa. Siinä tuntuu henkäilevän aristokraattisen Mannerheimin tyyliin sopiva täsmällisyys, ehkä jopa herrasmiesmäisyys. Perehtyneisyys Mannerheim-kirjallisuuteen tuntuu pitkin matkaa. Runsas lähdemateriaali elää tekstissä ja saa tarvittaessa ristivalotusta. Lukija pysyy hyvin kärryillä siitä, että kyseessä on tarkkaan punnittu kooste muiden tutkimuksista.

Elämäkerran kirjoittaja koettelee itseään suhteessa vaativaan tehtävään. Löysin 10. pääluvusta muun muassa nämä pohdinnat:

Mitkä sitten ovat tämän kirjan sokeat pisteet ja subjektiiviset painotukset? Kysymystä ei tietenkään pidä jättää allekirjoittaneen vastattavaksi. Muun muassa ruotsinkielisenä helsinkiläisenä ja Mannerheim-museon entisenä intendenttinä myös minulla on epäilemättä moniakin tiedostamattomia päähänpinttymiä Mannerheimista. Ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin Rooman keisarista Hadrianuksesta kertovassa suurenmoisessa romaanissa (1951) on liitteenä tekstikatkelmia ja ajatuksia, jotka hän kirjasi muistiin kirjaa kirjoittaessaan ja joissa hän pohtii, miten kuvailla ja ymmärtää antiikin ihmistä. Hän toivoi kykenevänsä sivuuttamaan nykyajasta kaiken sen, mikä haittasi tätä ymmärrystä, ja pyrki keskittämään eläytymiskykynsä siihen, mikä on yhdistänyt ihmisiä vuosituhannesta toiseen. ”Pidä varjosi poissa kuvasta”, Yourcenar muistutti itselleen, kun hän yritti saada yhteyttä ihmisiin ”jotka aivan meidän laillamme pureskelivat oliiveja ja joivat viiniä; jotka kamppailivat vastatuulessa ja kaatosateessa tai hakeutuivat kesällä varjoon puiden alle; jotka nauttivat elämästä, ajattelivat ajatuksiaan, vanhenivat ja kuolivat”. Juuri tämän periaatteen pitäisi olla kaikkien historioitsijoiden johtotähtenä.

Kauan sitten luin Hadrianuksen muistelmat Reino Hakamiehen suomennoksena ja innostuin suosittelemaan teosta monille. Sen loppuun kirjailija oli liittänyt kolmisenkymmentä sivua muistiinpanojaan kirjoittamisvaiheista. Kertasin niitä äsken ja huomasin, kuinka oivallinen onkaan oikea sidottu kirja omasta hyllystä poimittuna. Osuin nopeasti kohtaan, jota Meinander siteeraa omanakin johtotähtenään elämäkerran kirjoittajana.

Tuo "pidä varjosi poissa kuvasta" on kova vaatimus, vaikka ajallinen etäisyys kuvattavan ja elämäkerturin välillä ei olisi kuin joitakin kymmeniä vuosia. En pysty arvioimaan, kuinka hyvin Meinader on onnistunut, vaikka aistin kaiken sanotun huolellisesti tarkistetuksi ja punnituksi. Aikoinaan koin saaneeni Yourcenarin kirjasta tuntumaa elävään Hadrianukseen. Nyt myös marsalkka Mannerheimista väikkyy moniulotteinen kuva silmissäni, kiitos Meinanderin.

Koska ostin Mannerheim-elämakerran e-versiona, oli helppo kopioida lukujen otsikot ja tehdä niistä sisällysluettelo, jota en saa näkyviin Sony Readerissa. Mielestäni sisällys osoittaa vastaan sanomattomasti aineiston selkeän jäsentelyn. Siksi uskoisin luettelosta olevan iloa muillekin. Minä puolestani halusin välttyä sisällön selostamiselta. Referaattiin en kuitenkaan olisi pystynyt sisällyttämään sitä kihelmöivää jännitystä, joka sotavuosien pakkorakoihin sisältyy.

1. Lapsuus ja nuoruus    

 Murrosten aika 

Kadettina Haminassa

Tuleva ratsuväen upseeri

2. Keisarikunnan mies    

Henkivartiokaartilainen ja perheenisä

Kruunajaisista kriisiin

Venäjän ja Japanin sota

3. Upseerin uralla    

Vakoojana Keski-Aasiassa

Puolan idylli

Maailmansota

4.Ketjureaktio    

Vastavallankumouksellinen

Saksan komennossa

Valtionhoitaja

5.Herrasmies   

Leppoisaa elämää?

Aristokraatin iltapäivä

Harmaa eminenssi

6. Myrskyvaroitus    

Hitlerin jymyuutiset

Ahvenanmaa suurpolitiikassa

Historian kosto

7. Talvisota    

Ylipäällikkö

Pohjoinen pelinappula

Opetuksia ja seurauksia

8. Aseveljet    

Suomen rintamaosuus

Valtapeliä ja vaivoja

Kivulias irtautuminen

9. Vastuu ja perintö    

Presidentti

Muistelmat

Jäähyväiset

10. Jälkimaailma    

Tutkimus

Historiapolitiikka

Myyttien Mannerheim

Lähteet  ja henkilöhakemisto on liitetty myös e-kirjan loppuun, vaikka henkilöhakemistosta ei paljoa ole iloa ilman sivunumeroita.

Itse tekstiä luonnehdin nautittavan helppolukuiseksi ja erinomaisin kuvin täydennetyksi. Paikoin olin havaitsevinani myös huumorinpilkkeen kirjoittajan sananvalinnoissa ja tilannekuvauksissa. Etenkin Japanin sotaan lähtevän Mannerheimin Tukholmasta hankkimat keltaiset säämiskädamaskit tuntuvat hykerryttäneen sekä armeijakumppaneita että elämäkerturia. Tässäpä keikari!

Helsingin yliopiston historian professorin Henrik Meinanderin kirjoittamaa Mannerheim-elämäkertaa kustantaja luonnehtii ainutlaatuiseksi muotokuvaksi Gustaf Mannerheimista ja hänen aikakaudestaan 1860-luvulta 1950-luvulle. Mannerheim on saatu esille myytin takaa. Lainaan vielä palan esittelyteksiä:

Kuinka keisarilliseen Venäjään sitoutuneesta miehestä tuli dramaattisten vaiheiden kautta sarkatakki-Suomen elävä legenda? Elämäkerta valottaa Mannerheimin persoonaa ja toimintaa totuttua laajemmasta näkö­kulmasta.
Mannerheimia ohjasivat ensimmäiseen maailman­sotaan asti niin sääty-yhteiskunnan kuin imperialismin arvot, ja myöhemmin ennen kaikkea bolsevisminvastaisuus, mutta menestyäkseen itsenäistyneessä Suomessa hänen oli mukauduttava uuteen arvomaailmaan. Miten kaikki tämä muokkasi Mannerheimin persoonallisuutta, näkemystä Suomen asemasta Euroopassa ja työskentelyä sodanjohtajana?

Mikä parasta, kirja tosiaan vastaa esitettyihin kysymyksiin.

Tiedot lukemastani teoksesta

Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Tietokirjat / Historia ja elämäkerrat
Kirjailija: Henrik Meinander
Suomentaja: Kari Koski
Kustantaja: Otava
E-kirjan julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 241
ISBN: 9789511311249

Tässä vielä pari linkkiä kritiikkeihin:
Mannerheim oli taantumuksellinen aristokraatti, joka puolusti demokratiaa - Päivän lehti 7.5.2017 - Helsingin Sanomat

Aristokraatti sarkatakissa — Jorma Melleri