Sukulaisjuttuja

Tällä viikolla blogiin ei löytynyt mitään uutta, joten kierrätän kerran ilmestynyttä. Olkoon se johdantona heinäkuun alussa ilmestyväksi suunnittelemaani sukulaisjuttuun. Isänisäni ja -äitini jälkeläisiä kokoontuu mukava joukko Rymättylään lauantaina 30. kesäkuuta. Ohjelmaan kuuluu myös Askaisissa käynti, sillä isänäiti oli sieltä kotoisin, aivan Louhisaaren kartanolinnan naapurista. Päivän mittaan ei kisailla, vaan katsotaan esivanhempien asuinsijoja ja hautapaikkoja. Oivat oppaat ovat lupautuneet kertomaan olennaisia seikkoja niin Rymättylässä kuin Louhisaaressa. Niinpä sopii luottaa siihen, että anti on laadukasta, samoin kaikki tarjoilut aamusta alkaen.

Muutamaan kertaan mökillä Nousiaisissa on kokoonnuttu lähimmän perhepiirin kanssa, kuten tästä selostuksesta hiukan tiivistettynä muistuu mieleen:

Ohjelma toisti parina edellisvuotena koeteltua meininkiä: ensin kevyt lounas, sitten kisat.

Lounaan jälkeen päästiin tuttuun tapaan arpomaan joukkueet ja ryhtymään koitoksiin. Ykkösenä oli petankki. Palloja heiteltiin sekä kovalla maalla että hiekalla, yhtä hankalaa kummallakin.

 Kun siirryttiin vesipajatsoon, Minna, puuhamestari, jakeli kummankin joukkueen kaikille jäsenille viisisenttiset. Yksi kymmensenttinenkin oli käytössä, mutten muista miksi.

Vesiämpärin pohjalla olleeseen mukiin kolikon piti osua, mutta eipä ottanut osuakseen. Vain muutama onnistui. Muiden kolikot leijailivat vedessä mikä minnekin.

Runsaan tunnin kuluttua on yleensä oltu  valmiita tauolle ja pikku purtavalle.Tämän vuoden taukoa juhlisti yllätysvieras:  Jere Vilkkinen, muusikkona keikkaileva insinööri, saapui sovitusti paikalle 12-kielinen kitara olallaan. Olen ilokseni tutustunut  mökkinaapuruston avuliaisiin ihmisiin, joihin Jere ja hänen isänsä kuuluvat. Tohdin kysyä Seinäjoen tangokisoissa menestyneeltä Jereltä, ehtisikö hän laulamaan, kun pidämme kisataukoa. Hän toden totta ehti, tuli ja tarjosi bassobaritonillaan kolmen vartin setin  nautittavia laulelmia.

Kisameininki vaihtui sutjakasti festaritunnelmaan. Sen aitoutta lisäsi pari sadekuuroa. Ne eivät keikkakonkaria hetkauttaneet, kun päivänvarjo siirrettiin suojaamaan miestä ja kitaraa.. Ruohikolla istuskellut yleisökin suunnisti varjon alle, niin että homma jatkui ilman sen kummempia sateen äimistelyjä.  

Välihuomautuksena lisään, että sataisipa pian! Yli viisi viikkoa jatkunut kuivuus vaivaa kasvillisuutta. Hätäapua tarjoillaan vesiletkusta, kunnes vesipulaan vedoten kielletään pihakasvien kastelu. Lammessa kuitenkin riittänee vettä kannettavaksi kasveille.

Aplodeja jaeltiin auliisti paitsi musiikista myös letkeästä jutustelusta.

Porukan poistuttua mökillä palattiin hiljaiseloon. Nytpä tuumailen, että lienee sopiva aika tallettaa tämänkertainen, viimevuotinen ja sitä edellinen  elokuinen mökkitapahtuma muistojen plakkariin. Niin ja lisää tallennettavaa siihen plakkariin saataneen kesäkuun vaihduttua heinäkuuksi 2018.