Olli Jalosen Taivaanpallo, tarkkakatseisen pojan tarina

Kolmas toukokuuta Ylen Aamun kirjassa vieraili Olli Jalonen. Aiheena oli hänen uusin romaaninsa, Taivaanpallo (Otava 2018). Vaikka en olisi nähnyt tuota sympaattista 13-minuuttista ohjelmaa, olisin ennen pitkä hankkinut luettavaksi tämänkin Jalosen romaanin. Olen näet suorastaan Jalosen fani, lukenut lähes kaikki hänen kirjoittamansa kirjat ja parista laatinut Akanvirtaan bogitekstin, kuten tästä ja tästä linkistä voi tarkistaa.

Kiitollisena muistan, kuinka Olli Jalonen kesken kirjoituspuuhiaan joskus 1990-luvulla tuli Hämeenlinnassa luokanopettajaksi opiskelevien haastateltavaksi, kun tohdin hänet kutsua. Äidinkieleen erikoistuvien ryhmä oli lukenut Jalosen teoksia ja haastatteli tekijää. Kysymykset osuivat niin kohdalleen, että myös Jalosen vastaukset syvensivät kunkin teoksen aihepiiriä. Niinpä vielä ryhmän seuraavien viikkojen tapaamisissa moni muisti, kuinka viisaita sanoja olikaan kuultu.

Ei siis ihme, että ostin Taivaanpallon ihan oikeana kirjana ja luin sen 461 sivua viime viikonloppuna mökillä. 

Kustantajan sivulta löytyy opastavaa tekstiä teoksesta:

Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa.Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi. Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

Vangitseva tarina kuvaa ihmisen kasvamista, ihanteiden etsimistä, omia valintoja ja sitoutumista. "MINÄ-JOKA-ON KUOLLEENPUUN-ANGUS" on kuusivuotias, kun hän on jo saanut ohjausta tieteellisten havaintojen tekoon. Edmond Halley on työskennellyt Saint Helenan saarella, asunut Anguksen kotona, purjehtinut takaisin Englantiin, mutta jättänyt jälkeensä kaksi lähes yhtaikaa syntyvää poikavauvaa, Adamin ja Thomaksen. Adamin Catherine-äiti on myös Anguksen äiti ja vauva on Anguksen veli, mutta Thomas syntyy Anguksen siskolle, jolle Angus siis on eno. Erityisiä perhesuhteita Angus pohtii yhä uudestaan ja muistaa, että oma isä on kuollut tapaturmaisesti.

Tähtien tutkija Halley on ohjannut pojan tuntemaan numerot ja siten antanut suuntaa pojan havainnointitoimiin, joihin tämä täysin sitoutuu. Halleyn lähdettyä saaren pastori opettaa äidin pyynnöstä Anguksen lukemaan ja kirjoittamaan, mikä avaa pojalle yhä uusia näkymiä. Poika joutuu puolestaan auttamaan pastoria lukemalla sivuja pastorin tulevasta kirjasesta, jossa hän todistelee lähes tuhoutuneen paratiisin paikaksi juuri Saint Helenaa. Raamatun uskomukset ovat pastorin pohdiskelujen ja opetuksen keskeisintä sisältöä tavoitteena nöyrä, turhia kyselemätön toiminta. Halleyn ja pastorin opetusten ristiriita kasvaa pojan varttuessa sellaiseksi, että hän lopulta pystyy ratkaisemaan oman suuntautumisensa.

Leskirouva vetää miehiä puoleensa kuin mesi kimalaisia. Herra pastorin kiinnostus yltää niin pitkälle, että hän saa Catherinen lapsineen muuttamaan pastorin lähinaapuriin solmimatta kuitenkaan tämän kanssa avioliittoa. Paikkakuntalaiset alkavat karsastaa leskeä, Angusta kiusataan. Hyökkäykset yltyvät väkivaltaisiksi. Pahimmin uhreiksi joutuvat pikkupojat, ja Thomas katoaa.

Aikuiset päättävät lähettää salaa Anguksen Lontooseen. Huimia ratkaisuja tarvitaan, jotta hänet saadaan laivaan piiloon. Mukana seuraa hätähuutokirje hallitsijalle visusti pojan vaatteisiin suojattuna, mutta myös hyväpäisen pojan muistiin pakattuna. Ihmeellisiä ovat ne vaiheet, kun Angus lymyilee märssykorissa ja tiirailee taivaalle. Pakkotilanteissa on keksittävä ratkaisuja, joita ei muuten tarvitsisikaan. Myrskyn jälkimainingeissa jänis paljastuu ja päätyy kannelle. Loppumatkan hän tekee töitä. Paljon kiinnostavaa käy ilmi miehistön eri jäsenten toimintatavoista ja siitä, miten Angus on harjaantunut sekä rääkkäystä kestäväksi että äärimmäisen tarkkasilmäiseksi. Suunsa hän osaa useimmiten pitää supussa, mutta ajatusten juoksua ympäristö ei pysty jarruttamaan.

Lontooseen saavuttaessa kukaan ei estä poikaa kävelemästä maihin. Lantin lanttia hänelle ei makseta kaikesta tehdystä työstä, muttei myöskään karhuta matkakustannuksia. Jokseenkin rahattomana ja nälkäisenä neuvokas Angus kyselee tietä Islingtoniin, Halleyn kotiin. Erinäisten vaiheiden jälkeen paikka löytyy. Vaikeudet eivät vielä pääty, muttei poikaa sentään sysätä yksin kadulle. Hänestä tulee kuin tuleekin Halleyn oppipoika ja apulainen. Tällöin hän on jo 13-vuotias. Äidiltä on saapunut kirje, johon herra Halley kehottaa vastaamaan. Tulevaisuus näyttää selkeältä. Angus aikoo jatkaa herra Halleyn viitoittamalla tiellä ja toimia muutenkin kuten esikuvansa. Lukija jää pohtimaan, millä keinoin äiti-Catherine pääsee pois Sain Helenalta vai pääseekö lainkaan, kun apua ei ole luvassa ainakaan herra Halleylta.

Asia jää avoimeksi. Komeasti romaani kuitenkin auttaa eläytymään pojan varttumiseen hänestä kiinnostuneiden aikuisten ohjaamana. Pohjaksi lapsi saa aimo annoksen oppia tarkkojen havaintojen kirjaamista numeroiden ja sovittujen merkkien avulla. Hän omaksuu tieteellisen työskentelyn alkeet vastaan hangoittelematta. Näin koulittu mieli ei enää ole mikään tyhjä taulu, johon pastori voisi kirjoittaa mitä tahansa pelkkää uskomista vaativaa. Poika huomaa epäillä ja kysellä, mistä hän saa moitteita, joskus myös kipeitä iskuja. Kun elämä Saint Helenan saarella jää taakse, alkavat myös monet siellä omaksut hurjat pelot kammottavista henkiolennoista menettää tehoaan.

Kertomuksen vaiheet on jäsennelty selkeästi. Kukin luku alkaa ingressin tapaiselle niin, että lukija tietää, mihin ollaan menossa. Alaluvuilla on omat, tiiviit otsikkonsa. Omaperäinen kertomistapa pitää kutinsa siten, että enimmäkseen lukija on kuulevinaan Anguksen äänen. Poika näkee tarkasti paitsi tähtiin ja lintujen liikkeisiin myös lähipiirinsä ihmisten puuhiin. Kaikkia aikuisten toimia hän ei välittäisi seurata, saati ymmärtää, muttei voi olla kuuntelematta, kun tilaisuuksia tarjoutuu. Varteenotettavia päätelmiä pahasti pelästyneen lapsen hoivaamisesta on tehtävissä siitä, miten Angus toimii mykistyneen Adam-veljensä kanssa.

Kirjan voi lukea yhtä lailla seikkailukertomuksena tai jonkinlaisena robinsonadina, kasvatusfilosofiaa peilaavana nuortenkirjana kuin 1600-luvun brittihistoriaa valottavana teoksena. Kuuluipa sitten katolisiin tai anglikaanisiin kummankin uskonsuunnan vastapooliksi oli kehkeytymässä tarkkoihin havantoihin ja mittauksiin nojautuva luonnontiede yhä tarkentuvine maailmanselityksineen. Sillä tiellä länsimaissa on jatkettu jo pitkään.

Taivaanpallosta löytyy useita blogitekstejä. Tässä linkki yhteen. Se on koottu lukupiiriläisten kommenttien pohjalta. Kirjasta on nautittu suuresti. Minäkin tunsin, kuinka lukeminen tarjosi ajattelemisen aiheita ja kohotti mielialaa. Niinpä voin suositella Jalosen viisasta kirjaa lämpimästi kaikille pitkän proosan ystäville.

Lisäys: Ennen Akanvirtaa-blogia kirjoittelin lähes päivittäin pikku juttuja Näin jokirannassa -blogiin. Sieltä löytyi maininta Jalosen romaanista 14 solmua Greenwichiin. Huomaan nyt myös, että Taivaanpallossa ja Poikakirjassa on tiettyä yhtäläisyyttä. Kummassakin on keskeisenä henkilönä valpas poika, joka pohtii lähellään olevien miesten kautta välittyviä vaikutteita.