Itkisinkö onnesta?

Heinäkuussa huomasin lähes päivittäin tuon kuvan ja siihen liittyvän neonvalaistun kysymyksen, kun iltaisin sängyssä etsin iPadilla Yle Areenan podcasteista kuunneltavaa. Lopulta katsoin, mihin ikoni johtaa. Kun rupesin kuuntelemaan, en nukahtanutkaan niin kuin usein käy podcastien kanssa.

Kuvasta pääsin 20-osaiseen tarinaan Gösta Sundqvistista, minulle tyystin tuntemattomaan suuruuteen. Häneen liittyy aikoinaan hyvin salaperäinen yhtye nimeltä Leevi and the Leavings. Olen toki kuullut monet yhtyeen suosikkikappaleet, vaikken ole osannut kiinnittää niihin erityistä huomiota.

Nyt tiedän, että Gösta tai Göde, niin kuin hänet kaveriporukassa tunnettiin, oli ollut primus motor monissa muissakin yhtyeissä, joista pitkään tiesivät vain kaverit. Eilen illalla kuuntelin viimeiset kolme jaksoa ihmetellen, mikä sai miehen panostamaan isosti myös omaan jalkapallojoukkueeseen. Tutkin lisäksi, mitä YouTube tarjoaa. Löytyi vaikka mitä. Parasta kuitenkin on, että kuuntelin loisteliaan Itkisitkö onnesta -sarjan. Se poistuu elokuun myötä Areenasta. Vielä siis ehtii nauttia tämmöistä herkkua:

Nuori Gösta Sundqvist treenaa tullaakseen jalkapalloilijaksi, mutta valmentaja katkaisee haaveelta siivet. Koulussakaan ei suju aivan kuten pitäisi, joten helpointa on jättää sekin. Mutta löytyykö musiikista lohtua?
Käsikirjoitus ja ohjaus: Peter Lindholm.
Äänisuunnittelu: Hanna-Helena Kinnunen ja Joonatan Kotila.
Musiikin äänitys: Joonatan Kotila. Apulaistuottaja: Iira Halttunen.
Tuottaja: Pekka Ruohoranta.
Henkilöt:
Gösta Sundqvist - Antti Tuomas Heikkinen. Oona - Elsa Saisio.
Valmentaja - Kari Hietalahti. Rehtori - Jouko Puolanto.
Koulupsykiatri - Karoliina Niskanen
Sekä Juha Ekola, Robert Enckell, Eetu Känkänen ja Heikki Ranta

Laiselleni musiikkia tuntemattomalle sarja avasi vavahduttavia näköaloja sekä erityislaatuiseen persoonaan, hänen johtamistapoihinsa että havaintojen sanoiksi saamiseen ja säveltämiseen. Letkeä musiikki kuulosti harkitun herkältä ja ristiriitaiseltakin alustalta monenmoisille ihmiskohtaloille. Niitä on riittänyt valppaan tarkkailijan kerrottavaksi.

Radiosarjan käsikirjoitus ja ohjaus vakuuttivat, samoin jokaisen osan rikas äänimaailma. Osuvasti roolitetut hahmot tihensivät kuuntelemista. Keskittymistä ei häirinnyt sekään, että yhden jakson päätyttyä seuraava jatkui Jörn Donnerin naristen ilmoittamasta uudesta otsikosta, jos ei itse halunnut keskeyttää kuuntelemista. Upeasti toteutetusta taustasta panin merkille muun muassa sydämen äänet. Niistä osasi huolestua jo nuoressa Gödessä. Mitä pidemmälle hänen yhä työntäyteisempi elämänsä eteni, sitä ontuvammin sydän suhahteli.

Itkisinkö itse onnesta? Tuskinpa, vaikka tänään olisi aivan erityisen hyvä syy. Tyttärentytär näet synnytti puolenyön tällä puolen poikavauvan, jota on odotettu syntyväksi yli kaksi viikkoa ohi lasketun ajan. Aamulla puhelimesta löytyi onnellisen isän viesti mukanaan kuva 55-senttisestä pikkuisesta, joka painoi  3815 g. Uskoisin, että isä tirautti ilosta ja helpotuksesta jokusen kyynelen, samoin ainakin äidinäiti, ehkä myös pari tätiä. Minä vain riemuitsen, kyynelittä. Ja onnittelen - taas - lämpimästi vanhempia, joilla jo on yksi ihana lapsi. Hän on tyttö nimeltä Emma.