Lampeni mun - neljäsosan verran!

Seitsemäs kesä on taittumassa syksyyn mökissä lammen rannalla. Ei ole vesi suuren suuri eikä edes kokonaan oma. Silti se on ihana osa kesämaisemaa. Paikkakuntalaiset puhuvat tästä ja muutamasta muusta Turtan lampina.

Kevät paisuttaa vesimäärää. Ottaa aikansa, ennen kuin uistin- ja ahvenvidat näyttäytyvät pinnalla. Ensimmäisinä pintaa halkovat tavit. Melkoisia reviiritaisteluita on nähty vapun tienoilla, ja kesäkuulle ehdittäessä poikue vipeltää sinne tänne. Monesti isotkin tavit viihtyvät minun rantaosuuteni kivillä. Taitavat jopa torkkua, kun mikään ei häiritse saati uhkaa. Lammen voisikin hyvin nimetä Telkkälammeksi.

Joutsenet eivät pesi tällä lammella, vaikka vuosittain hetken viipyvät ja toitottelevat mökittömällä rannalla. Niiden matka suuntautuu pohjoisemmas. Myös kurkia näkyy ja kuuluu näissä maisemissa. Monesti jo aamulla varhain ne mekastavat niin voimallisesti, että mökkiläinen havahtuu unistaan.

Valkoisena hohtavien joutsenten kauneutta sopii ihailla, mutta yhtä lailla ja paljon pidempään  rantavesiin sopeutuneen lumpeen nuppujen auettua täyteen kukoistukseen.  Kuvassa ne jakavat kasvupaikkansa jonkin sortin järvikortteiden kanssa. Tätä nykyä kortteet eivät enää häiritse lummetta, sillä minäpä otin ja perkasin kortteet pois. Toinen itse istuttamani ostolumme on yhä lähes täysin kortteiden kätkössä. Kummasti molemmat ovat selvinneet vaihtelevista talvista ja vedenkorkeuden mittavista heilahteluista. Onneksi lumpeet eivät ole levinneet valtaamaan koko lampea, niin kuin joku tiesi ennustaa.

Lammen valtiaina rehottavat uistin- ja ahvenvidat, nyttemmin myös kanadanvesirutto. Perkaamista riittää. Pikku hiljaa tekniikka ja vehkeet on saatu kohdalleen. Alkuun uiskentelin putsauspuuhissa vaaleanpunaisena pantterina jumpasta tuttu pötkylä pitämässä pinnalla lammen syvissä kohdissa. Hyvin pian ostin halvan märkäpuvun siivousasuksi. Lopulta älysin hankkia myös vesijuoksuun tarkoitetun vyön varjelemaan hukkumiselta. Vyö vapauttaa kunnolla kitkijän kädet vitojen nyhtämiseen juurineen. Tiedoksi vain, että jaloillakin pystyy tekemään saman kuin käsin.

 Lasten uimaleluista on ollut iso apu keräilyalustoina. Lullaksi mainituista on pari jo kulunut loppuun, vaikka perkaustöissä viihdyn tuskin useammin kuin kerran viikossa puolisentoista tuntia. Muulloin uin ilokseni, kun puhtoinen vesi on ollut passelia hupipulikointiin nakuna. Vasta tämän kesän helteillä en ole muutamaan viikkoon tarvinnut märkäpukua suojaksi paletumiselta tosi hommissa.

Oma puuhansa on saaliin loppusijoitus määräpaikkaan tontilla. Sen hoitaa olennainen apuri. Pari kolme lastia jaksan kerrallaan urakoida lullaan ja uittaa rantaan. Satsit kippaan kottikärryihin, joista kuvassa näkyy hiukan laitaa.

Melkoinen temppu on aina märkäpuvun pukeminen ja yhtä lailla riisuminen. Ei onnistu omin neuvoin. Tarjoilen vain yhden näytteen tiukasta duunista. Tallessa on toki täydellinen kuvasarja. Puuha on niin älyttömän näköistä, ettei kuvia katsellessa voi olla nauramatta.

Kasvien kanssa on suostuttava jakamaan lampi, tipujen kanssa laituri. Eiväthän pikkulinnut laiturilla viihdy kuin täydessä rauhassa. Aina ne kumminkin jättävät merkkinsä, joita sitten siivoilen.

Tässä kohtaa on hyvä myöntää, että meitä mökkiläisiä asustaa peräti neljä porukkaa lammen ympärillä. Hyvässä sovussa on eletty ja yhteistoimin kitketty liikoja vesikasveja. Porukkaan on tulossa muutos, sillä vastarannan mökki on ollut koko alkukesän niin hiljainen, että osattiin uumoilla aivan erityistä olevan meneillään. Mökki on tai oli myytävänä! 

Ympäristö on muuttunut seitsemässä vuodessa niin paljon, etten itsekään ole uskoa silmiäni.  Tällaiselta lampi ja oma ranta näytti ensi alkuun:

Suuri muutos omalla puolellani tapahtui, kun laituri ilmestyi paikalleen ja sen yhteyteen ihan oikea hiekkaranta, muutaman hauskan tapahtumankin näyttämö. Vastarannan rakennukset kätkeytyvät nykyisin puitten taakse. Pitkään aikaan ei enää ole näkynyt morjenstavia käsien heilautuksiakaan.

Näin kesähelteellä tuskin muistaa, kuinka ihana oli nautiskella hankikannosta lammella viime kevättalven upeina päivinä. Hyviä kelejä jatkui jonkin aikaa, ensimmäistä kertaa. Sää oli yhtä aurinkoinen ja hanki hohtava silloin, kun maaliskuussa 2011 ajeltiin katsomaan paikkaa ja ihastuttiin. Kaupat tein aprillipäivänä. Loppunäkymässä viime keväältä palaillaan kävelyltä joutsenrannan kautta lammen poikki mökille. Mainio ympäristö, totta tosiaan. Sinne matka vie taas huomenna.