Ensimmäisenä matkapäivänä pikaisen Dubrovnik-kävelykierroksen jälkeen ajellaan bussin kyydissä Trebinjeen. Kauniiksi kehuttu pikku kaupunki sijaitsee Trebnisnjicajoen varrella.
Kroatiasta siirrytään Montenegroon Dolovin rajakaupungissa. Matka jatkuu Pluzinen kylään, joka siirrettiin 1975 ylemmäs vuorenrinteeseen suojaan tulvalta. Se syntyi, kun Pivajärvi padottiin. Eka päivän ohjelmaan kuuluu risteily tällä järvellä vuorten katveessa.
Matka jatkuu Zabiljakin kaupunkiin. Se on tukikohtana, kun seuraavina päivinä retkeillään Durmitorin kansallispuistossa.
Toisena päivänä päästään tuohon kauneudestaan kuuluisaan kansallispuistoon. Sitä halkovat Draga-, Susiga-, Kamarnica- ja Tarajoen hiomat rotkot. Ne kuuluvat olevan Euroopan syvimmät. Tarajoelta aloitetaan, mikä tuntuu hyvältä. Muistan näet, kuinka innostuneina pari ystävää lähetteli keväällä kuvia Taran ympäristöstä. Niitä löytyy tästä blogijutustani.
Puolilta päivin matka jatkuu Ostrogin luostariin. Paikka on niin erikoislaatuinen, että se on vetänyt ihmettelijöitä puoleensa iät ja ajat. Jännä nähdä, millä toimin porukka sinne hilataan. Ihmekös, että matkalle osallistujilta edellytetään normaalia kävelykuntoa.
Matkatoimiston esitteen mukaan myös näkymä yli Bjelopavlicin tasangon mykistää useimmat.
Iltapäivän päätteeksi ajellaan Montenegron hallintopääkaupunkiin Padgoricaan ja majoitutaan.
Neljäs päivä alkaa käynnillä Ylösnousemuksen katedraalissa. Modernin tyylin pyhäkkö valmistui 2003. Varsinkin freskoissa on riittänyt hämmästelemistä niiden poliittisten aiheiden vuoksi. Yhdessä esitetään, kuinka Tito, Engels ja Marx palavat helvetin lieskoissa!
Vanhasta kaupungista löytyy kaupungin entinen tunnusmerkki, osmanien kaudella 1667 rakennettu Sahat Kulan kellotorni. Se on säilynyt tuhoutumatta jopa toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa.
Kaupungista lähdettäessä pysähdytään Niagaran vesiputouksella. Tämä viileän Moracajoen komistus jää kuulemma toiseksi amerikkalaiselle Niagaralle.
Putousihmeen jälkeen nähdään viiniköynnöksiä silmän kantamattomiin ja vieraillaan viinitilalla. Illan tullen palataan kaupunkiin, josta löytyy niin kahviloita kuin ravintoloitakin.
Viidentenä päivänä vuorossa ovat Podgorica, Cetinje ja Budva.
Cetinje perustettiin 1400-luvun lopulla Lovcenvuoren juurelle. Pääkaupunkina se toimi vuodesta 1878 lähtien. Luvassa on käynti kuningas Nikolan palatsissa, nykyisessä museossa.
Matka jatkuu vuorten läpi kohti rannikkoa. Pysähdytään maatilalla ja katsellaan, kuinka ilmakuivattua kinkkua valmistetaan. Maistaakin saa.
Iltapäivällä ollaan jo Budvassa. Se on Budvan Rivieran pääkaupunki Dalmatian eteläosassa. Muurin ympäröimä vanhakaupunki sijaitsee kannaksella. Sen toisessa päässä kohoaa kaupungin vanha linnake. Kävellen kierrellään aluetta, jossa ei tarvitse säikkyä autoja, sillä niitä ei sinne pääse.
Kuudentena päivänä on tiedossa erillismaksusta hommattu retki Kotoriin. Se hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteiden listalle 1979. Kaupunki lienee ylistysten väärtti. Niin monen olen kuullut paikkaa kehuvan. Iltapäivällä matka jatkuu Herceg Noviin, Kotorinlahden kauneimpaan helmeen. Pysähdyspaikkana on muun muassa Perast, josta näkyy hienosti Cospan kirkolle. Se on rakennettu pienelle saarelle keskellä vuonoa.
Iltapäivän päätteeksi palataan Budvaan.
Seitsemäntenä päivänä Budvassa passaa retkeillä omin nokkineen. Muutamia kohteita on mainittu matkatoimiston kirjeessä siltä varalta, että omat ideat loppuvat alkuunsa.
Kahdeksantena päivänä ajetaan Budvasta Dubrovnikin lentokentälle. Sieltä singahdetaan Finnairin koneella takaisin Helsinki-Vantaalle kahden aikoihin iltapäivästä. Mainiota, että Turkuun pääsee linja-autolla niin aikaisin, että Lietoonkin selviää bussilla alkuillasta.
Nyt on olo kuin kunnon koululaisella hyvin tehtyjen kotiläksyjen jälkeen. Yllätyksiä voi osua kohdalle, mutta ne eivät himmennä valmistautumisen auvoa. On hauska lähetä reissuun ja palata takaisin yhä syvenvään pimeyteen. Optimistina luotan kuitenkin maailman valostumiseen - ennen pitkää huonossa jamassa olevat asiatkin hoituvat, kunhan toimeen tartutaan!
2 kommenttia:
Matkaohjelmasi kuulosta upealta! Tuohon kun lisää vielä kaikki sattuman tuomat yllätykset, niin uskon, että edessäsi on ikimuistoisia hetkiä.
Kekimmäinen poika oli vaimoineen juuri lomalla Montenegrossa. Heillä oli majapaikka Kotorissa, ja sieltä sitten ajelivat laajalla alueella. Hän kiitteli ihmisten ystävällisyyttä. Majapaikan vanha emäntä oli tuonut heille lettuja ja muutoinkin oli kaikenlaista ekstraa.
Maisemat näyttävät huikeilta niin sinun kuvissasi kuin pojankin lähettämissä kuvissa.
Antoisaa matkaa!
Kiitos kannustavasta kommentista ja toivotuksista. Poikasi kertoman perusteella kuulostaa siltä, että Montenegroon tosiaan kannattaa tutustua. Onneksi ystävättären kanssa varasimme myös ylimääräisen retken, joka suuntautuu Kotoriin.
Lähetä kommentti