Hitaasti Riikaan ja takaisin

Unelma Riiassa käynnistä heräsi talvella, kun luin sekä Māra Zāliten romaanin Viisi sormea (2018) että Anna Žīguren asiaproosakirjan Latvian maa ja taivas (2000).

Viime torstaina ennen kuutta aamulla lähdin Liedosta paikallisbussilla Turkuun ja sieltä Ikaalisten matkatoimiston järjestämällä bussi- ja laivakyydillä Riikaan. Illalla puoli seitsemän aikoihin matkalaiset vietiin perille viiteen eri hotelliin jokaisen oman valinnan mukaisesti.

Halusin matkustaa hitaasti, jotta näkisin maisemia ja tajuaisin, kuinka kaukana Riika on kotioloistani. Melko kaukanahan se on. Pitkien ajo-osuuksien tauot kävelin, ettei kroppa hangoittelisi liiasta istumisesta. Sain nähdä tasaisia maisemia yllin kyllin, sillä maksoin lisähinnan paikasta etupenkillä.

Ensimmäisenä iltana olo ei vielä riemastuttanut. Vasta parina seuraavana päivänä turistille hyvässä, melko vilpoisessa säässä selvisi, että ollaan kerrassaan hienossa kaupungissa. Tanssijan patsas oopperan vierustalla ilmentäköön myös omia tunnelmiani.

Kuvassa taustalla häämöttää sinertävä rakennus. Se on Radisson Blue Latvija -hotelli, jossa useimmat kanssamatkustajat asuivat ja josta lähdettiin yhteisille retkille. Kehuivat hotellia. Itse asuin muualla, erittäin kauniissa Hestia Hotel Jugendissa. Opin kävelyreitin kuuluisaa Elisabethin katua, jonka varrella useat jugend-rakennukset sijaitsevat. Yksi niistä on Sergei Eisensteinin syntymätalo. Vanhasta kaupungista tullessa sekä hotellin että korkeana sojottavan vapaudenpatsaan oppii pian tunnistamaan ja käyttämään niitä maamerkkeinä. Kuvan Laima-suklaafirman kellolle kuulemma sovitaan treffejä.

Vapaudenpatsaalle opas johdatteli joukkonsa sopivasti seuraamaan vahdinvaihtoa. Se toistuu kerran tunnissa paitsi sadesäällä. Silloin sotilaita ei seisoteta kunniavartiossa.

Patsasaukiolta siirryttiin Latvian Kansallisoopperan ja baletin edustalle ihailemaan kukkivia jalosyreenejä ja rodoja.

Matka jatkui vanhankaupungin kujille. Ensi töiksi törmättiin häävarusteltuun autoon, jonka etupenkillä lojui morsiusvihko. Komeus odotti Grand Hotel Kempinskin edustalla. Emme jääneet tarkkailemaan, mitä seuraavaksi ilmestyisi näkösälle. Mietin vain, että näinkin äveriäästi Riiassa joillakuilla on mahdollisuus elellä. 

Aivan luksushotellin tuntumassa seisoo komeasti entisöity rakennus vieressään toinen työmaana. Näkymä toistuu.

Meidän porukka jatkoi katselukierrosta kaupungin alkuperäisten muurien edustalle. Rakennustyömaa sieltäkin löytyi. Yläkerrassa jo toiminutta ravintolaa kunnostetaan. Ehkä piankin asiakkaat pääsevät taas aterioimaan toistaiseksi suljettuihin ulkotiloihin.

Mainosiskuna opas suositteli poikkeamaan alakuvan Black Magic -kahvilassa ja nappaamaan vatsalääkkeeksi pikku annoksen Riga Black Balsamia. Lauantaina palasin omia aikojani paikkaan, menin sisälle ja sain kuin sainkin kahvin ja kakkupalan oheen mustaa balsamia. Maistelemista parempi konsti oli heittää koko annos kerralla suuhun niin kuin snapsi. Poltteli hetken, ei sen enempää. Sitten friskasi nii-iin!

Vanhanaikaiseksi viritetyn kahvilan tuntumassa jylisivät muhkeat moottoripyörät. Harley Davidson -tapahtuma näkyi ja kuului. Näillä motoristeilla on Riiassa jopa oma ravintolansa ja tapahtuma-aukiolla kahvila. Sinne en edes yrittänyt sisään, vaikka lauantaina pitkään seurasin läheltä, mitä ympärillä touhuttiin.

Merkilliseen sekoitukseen vanhaa ja uutta törmäsi tämän tästä. Myös keskeisellä aukiolla komeasti kopioitu Mustapäiden talo esittää tuhoutunutta vanhaa. Vieressä kohoaa kirkko ja toisella laidalla vihreään verhottu uudisrakennus.

Tälle torille päättyi runsaan tunnin kestänyt opastettu kävely. Seuraavana päivänä palasin samaan paikkaan ja nousin Hop on - hop off -kaksikerrosbussin yläkertaan. Pari rundia nautiskelin niiden kyydistä kuunnellen suomeksi kuulokkeista selostuksia kaupunkinäkymistä.

Lisäksi tarjolla oli ja on veneajeluita kanavalla. Sellaisellekin päädyin. Ilokseni samassa veneessä näkyi matkaporukasta tuttu pariskunta, jonka seuraan sopi liittyä.

Tunnin kierroksella puksuteltiin kanavasta merelle asti. Satamaa sivuten palattiin takaisin kanavalle. Mainio osa päivän retkiä tämäkin.

Jurmalassa käytiin osana matkapakettia. Parissa tunnissa ehti hyvin saada tuntumaa suositusta loma- ja kylpyläkohteesta. Hiekkaranta veti puoleensa. Siellä valmistauduttiin johonkin festivaaliin tai muuhun tapahtumaan. Valmisteilla oli myös taideteos hiekasta. Taiteilija tuulipuserossaan suihkutteli välillä vettä, kunnes taas siirtyi kaivamaan. Homma keskeytyi, kun paikalle pöllähti kolme naista jututtamaan tekijää. Kuvia otettiin. Minä poistuin omille teilleni.
Teos lienee jo paljastettu, ehkä jopa tuhoutunut sateessa.

Panin merkille pientalojen välisillä puistokaduilla, kuinka vaihtelevan kuntoisia talot ovat. Kaksi vastakkain sijaitsevaa rakennusta ovat kuin eri maailmoista, toinen hienosti kunnostettu, toinen hylätty. Kukahan hylätyn pytingin omistaa?

Lopuksi vielä katsaus Riian komeisiin jugendrakennuksiin. Onneksi valitsin hotellikseni Hestia Hotel Jugendin. Se sijaitsee Art Nouveau -alueella aivan Elizabetes ielan tuntumassa. Sille kadulle palasin varhain lähtöaamunakin, mutta nyt tarjoan komeista rakennuksista vain pari kuvaa. Jos joskus palaan Riikaan, tiedän, minne asettua. Kävisin myös museoissa ja näyttelyissä. Maaseudullekin olisi hauska ajella vaikkapa vuokratulla autolla. Tällä reissulla oli tyytyminen vain ulkopintojen tarkasteluun. Ihmeen paljon ehtii lyhyessäkin ajassa, kun on liikkeellä aamusta alkaen.

Paras aivan lopuksi, kuva upeasta puistosta. Opin kulkemaan laajassa puistossa niin, että pääsin vanhaankaupunkiin asti ihania, lehteviä käytäviä. Kelpaa riikalaisten ulkoilla viheralueillaan kanavan molemmin puolin. Ne näyttivät siisteiltä. Koirankakat kerättiin pussiin. Ihmiset saattoivat poiketa asioilleen maksuttomiin, putipuhtaisiin julkisiin vessoihin ainakin puiston joissakin nurkkauksissa.

Kiitokset sekä Nyholmin liikenteen huolehtivaiselle ammattikuskille ja hänen apulaiselleen että Ikaalisten matkatoimistolle täsmällisistä järjestelyistä.