Minna Minnasta – Maijala kirjoittaa Canthista

Parisen viikkoa olen viettänyt kahden Minnan parissa lukemalla Minna Maijalan elämäkerran Minna Canthista (Otava 2014). Sen alaotsikko Herkkä, hellä, hehkuvainen on laina J. H. Erkon runosta. Se määrittelee Canthin persoonaa tavalla, joka syventää ja avartaa hänen vanhastaan tuttua kuvaansa naisasiaa ajavana kohukirjailijana.

Käy selväksi, että oli jo aika päivittää käsityksiä Minna Canthista. Maijala osoittaa, kuinka Lucina Hagmanin varhaiset elämäkerrat Canthista (1906, 1911) palvelivat kirjoittajansa ideologisia naisasiatavoitteita siinä määrin, että kuva Canthista jäi vajaaksi, jopa vääristyneeksi.

Maijala kuorii laajasta aineistosta esiin Minna Canthia ihmisenä, joka oli myös seitsemän lapsen yksinhuoltaja, menestyvä kauppias ja kirjailija. Yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen varsinkin näytelmissä ärsytti monet aikalaiset loukkaaviin hyökkäilyihin kirjailijaa vastaan. Hän kärsi sydänoireista pitkään ja lopulta menehtyi sydänkohtaukseen vain 53-vuotiaana.

Maijala on jakanut elämäkerran kolmeen päälohkoon: I Elämä, II Kirjoittaminen, III Aatoksia. Jokaisessa on pari kolme selväpiirteistä alalukua. Prologi ja Epilogi: Minna Canthin perilliset sisältävät painavaa asiaa nekin. Lopussa on vielä Kiitosten jälkeen Minna Canthin (1844 - 1897) teokset, Lähteet, Henkilöhakemisto, Kirjan esittely ja Viitteet. Valokuvia on löytynyt sivuille runsaanlaisesti.

Nuoren Mina Johnsonin opiskeluaika Jyväskylässä jäi lyhyeksi, sillä hän avioitui pian opettajansa lehtori Ferdinand Canthin kanssa. Elämäkerta korjaa suuresti myös aviomiehen kuvaa. Tämä ei tunnu alistaneen vaimoaan, vaan päinvastoin tukeneen. Kotiin muun muassa hankittiin apulaisia, jotta Minnalle irtoaisi aikaa kirjoittamiseen. Yhdessä aviopari julkaisi eräitä lyhytikäisiä lehtiä ja avusti monia.

Katastrofi iski, kun Ferdinand yllättäen kuoli. Silloin 35-vuotias Minna odotti seitsemättä lastaan ja huomasi, ettei leskeneläke kattanut perheen kuluja. Niinpä hän myi itse piirtämänsä Jyväskylän tilavan talon ja muutti Kuopioon. Siellä odotti Canthien omakseen Minnan isän kuoleman jälkeen lunastama talo lankakauppoineen. Sitä kehittämällä Minna pikku hiljaa vaurastui. Melkoinen suoritus tämäkin - Maijalan huolellisesti kuvaamana ja vaiheittain dokumenttoimana.

Kiehtovia kuvia kotielämästä kuuluisassa Kanttilassa tarjoaa kolmas alaluku Kirjailija ja kauppias. Talo oli avoinna vierailijoille. Heistä monet, kuten Juhani Aho, majoittuivat Minnan hoiviin viikoiksi. Keskusteluin ja ulkomaisia lehtiä tilaamalla Minna pysyi ajan tasalla eurooppalaisista virtauksista. Niistä hän tarjosi makupaloja taloon poikkeaville.

Toisessa pääluvussa, Kirjoittaminen, Maijala tarkastelee teatteria ja draamaa sekä kokeellista psykologiaa käsittääkseni oman väitöstutkimuksensa mukaisesti. Tutkimus on julkaistu nimellä Passion vallassa – hermostunut aika Minna Canthin teoksissa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008.)

Kolmas pääluku, Aatoksia, kattaa kolme alalukua: Naisasian paloa, Harras epäilijä sekä Sairaus omakuvana. Lukijalle kirkastuu, kuinka harras kristitty Minna Canth on ollut ja samalla luja taistelija naisten koulutuksen edistäjänä. Sairastelu vaivasi ja askarrutti usein. Hoidoksi oli tarjolla kylpyjä. Niihin Minna tuntui turvautuneen Aleksis Kiven tavoin. Kiven kylpemisistä kirjoittaa Teemu Keskisarja Kiven elämänkertomuksessa nimeltä Saapasnahkatorni – Aleksis Kiven elämänkertomus (Siltala 2018).

Maijalan teksti herättää luottamusta. Kirjasta välittyvään Canth-kuvaan voi uskoa. Aineiston lohkominen tosin vaikeutti sen hahmottamista, missä elämäntilanteessa mikin teos on syntynyt. Mitä ideoita Canth sai teoksiinsa suhteista lapsiinsa ja muusta kotihyörinästä? Ulkomaisista lehdistä ja teoksista käsin ideoita tuntuu löytyneen melko suoraan.

Jämerää sanottavaa löytyy myös epilogista. Canthin perilliset eivät suinkaan ole ylpeinä puhuneet esiäidistä, vaikka he pitkään saivat elantonsa Minnan kehittämästä lankakaupasta. Usean sukupolven ajan Minnan kuvakin Kanttilassa oli piilossa kamarin oven takana.

Tyttäristä Elli asettui Saksasta palattuaan äidin avuksi kotiin ja otti tämän kuoltua hoitaakseen kaupan, kunnes pojista Jussi siirsi naiset syrjään.

Canthin suvun ja kauppaliikkeen 1900-lukua värittää voimakkaimmin juuri Jussi Canthin kaikkea hallitseva hahmo. Suvun kertomusten kautta hänestä syntyy mielikuva karismaattisena patriarkkana, joka yhdisti Kuopion lähellä asuneen suvun tiiviisti kauppaliikkeen toimintaan, ja loi näin turvallista yhteisöllisyyttä mutta samalla myös kahlitsi perheensä ja suvun jäsenet liikkeen palvelukseen. Hänen oma vaimonsa Venny oli hiljainen, vetäytyvä ja myötäilevä johtajanrouva, joka kesti nöyrästi sosiaalisemman miehensä runsaan seurapiirielämän ja maineen naistenmiehenä. Kerrotaan, että Jussi Canth viihtyi usein Kuopion Klubilla aamutunneille saakka skruuvipöydässä ja toisinaan peliä jatkettiin myös Kanttilassa, jossa apulaiset herätettiin laittamaan yöpalaa isännän herravieraille. 

Suvun piirissä on pitkään lähes vaiettu Minnan herättäjän työ sosiaalisten epäkohtien esille nostajana. Hänen kirjojaan ei ole ollut tapana lukea.

Canthin suvun nykypolvi on vähitellen alkanut etsiä omaa suhdettaan esiäitiinsä Minna Canthiin. Kauppaliikkeen häviämisen myötä suvusta on karissut sen elämäntapaan ja arvoihin heijastunut velvoite, ja nuoret ovat saaneet vapaammin etsiä omaa tilaansa maailmassa. Samalla he ovat alkaneet kuoria esiin myös suvun historiaa ja kyseenalaistaa pitkään suvussa vallinnutta asennetta Minna Canthiin. Canthin pojan tyttären pojan tytär Minna Lommi-Partti pohtii, että heidän sukupolvensa on viimein ollut mahdollista rakentaa omaa henkilökohtaista suhdetta Minnaan, eikä tästä puhuminen ole enää ollut arkaluontoista. Samalla he ovat löytäneet Minnasta esimerkiksi hänen kirjeidensä kautta paljon lämpimiä piirteitä, jotka eivät ole vastanneet hänen ideologista julkisuuskuvaansa. Toisaalta heidän kokemuksensa heijastelee myös tutkimuksessa tapahtunutta muutosta suhteessa Canthiin. 

Tämän tästä julkaistaan kirjallisuudentutkimuksia meidän lukijoiden eikä vain alan kehittäjien  hyödyksi. Minna Maijalan työ kantaa hedelmää vahvistamalla tutkittua kuvaa merkkinaisesta ja avaamalla tämän teoksia entistä tarkemmin. Suosittelen.