Jälkikuvia Latviasta

Jatkona tähän reissujuttuuni tarjoilen muutamia lisäkuvia selityksineen.

Riiassa Radisson Blue Latvija -hotellista Elizabetin kadun yli tultua voi jatkaa puiston laitaa suoraan vapauden muistomerkille ja siitä edelleen vanhaankaupunkiin ja sen Kaikukatua Mustapäiden talon aukiolle.
Kävelymatkan alkupäästä löytyvät pysäkit eri firmojen Hop on - hop off  -busseihin.

Ehkä sata metriä lisää kävelyä ja voi pujahtaa kahville puistoon aidattuun kauniiseen ulkotilaan, jonne kuljetaan myymälän kautta. Sieltä voi ostaa kahvikupposen kylkeen vastapaistettua pullaa.

Kahvilasta näkyy entisöity ja uudelleen käyttöön otettu ortodoksikirkko tai ainakin osa siitä. Ulkona liikkuessa kirkon kullatut kupolit loistavat kauas.

Muutama sata metriä lisää kävelyä nippa nappa ohi vapauden patsaan avautuu oikealla koko komeudessaan rakennus, jossa toimii Latvian kansallisooppera ja baletti.

Tällä alueella törmää myös brittipariskuntaa esittävään patsaaseen. Monument to the Mayor George Armitstead muistuttaa siitä, että 1900-luvun alkuvuosina britti on ollut kapungin arvostettu pormestari.

Wikipedian mukaan pormestari kehitti kaupunkia rivakasti sekä rakennutti kouluja, sairaaloita, museon, eläintarhan, kirjaston ja kahviloita. Riiasta tuli hänen aikanaan eurooppalainen suurkaupunki.

Pormestari oli valmistunut insinööriksi siitä Teknillisestä korkeakoulusta, joka häämöttää puiden takaa seuraavassa kuvassa. Niinpä patsas sopii mainiosti ympäristöönsä aivan sillan tuntumassa. Korkeakoulu tunnetaan nykyään Latvian yliopistona. Sen laitoksia toimii eri puolilla kaupunkia.

Pitkin matkaa kuulin juttua Riian kuuluisista Zeppelin-halleista. Kun kiertoajelulla Hop on - hop off -bussi pysähtyi hallien lähelle, hyppäsin kyydistä ja puikkelehdin katujen alikulkutunneleista ensin Stockmannin tavaratalon edustalle ja siitä edelleen keskustorille.

Sisällä halleissa myytiin tuttuja tuotteita lihasta leipään. En viipynyt pitkään, vaan hiippailin takaisin ulos.

Hallien ulkopuolella jäin tollottamaan kummallista paistamista. Niin teki moni muu. Kukaan ei kysynyt tai selostanut, mistä on kyse. Lättytaikinan näköistä velliä etualan nainen kauhoi puutiinusta ja valutti paistokselle, joka kasvoi vartaassa taka-alan naisen pyörittäessä sitä. Missähän vaiheessa paistos katsotaan valmiiksi, irrotetaan ja syödään?

Molemmat pellava-asuiset naiset ilmeisesti edustivat jotakin perinnetoimintaa, vaikka heidän käyttämänsä uuni näytti paremminkin taidetaonnan tuotteelta kuin museoesineeltä. Olisi ollut hauska kuulla, mistä päin maata naisten pellavavaatteet ovat peräisin. Vanhastaanhan Latvia on tunnettu muun muassa pellavasta.

Jurmalan rannalta julkaisen tässä vielä pari kuvaa hotelleista. Pikainen kävijä jäi miettimään, millä perusteella mikin rakennus ja rakennelma on saanut luvan ilmestyä paikkaaansa aavan meren rantavyöhykkeelle. Täälläkin pitäisi käydä uudestaan, jotta voisi varmistua Jurmalan kauneudesta. Toistaiseksi mieleen jäi epäilyjä.

Lopuksi palaan Riian Elizabetin kadulle lähelle merta. Puistoa reunustavalla jalkakäytävällä porhalsi parvi nuoria miehiä akkukäyttöisillä kulkupeleillä, joita en tunnistanut. Kuvassa näkyy vain jälkijoukko. Moni pyörähteli vauhdikkaasti piruetteja, kun huomasi kuvaajan lähistöllä. Hauskaa näytti olevan. Puhelimiaan vilkuillen taituroijat kiiruhtivat muun porukan perään. Hyvästiksi minäkin heilautin kättäni ja painuin takaisin hotelliin. Aamulla odotti paluumatka koti-Suomeen.