Juhannusiloa kaupunkikierrokselta

Mökkijuhannus vaihtui kotioloihin ja kaupunkikierroksiin, kun heinäkuun hääpari ystävineen majoittui jo eilen lammen rannalle. Siellä juhannusvieraita tervehtivät kukkaistutukset rapun pielessä. Niiden kaveriksi haettiin vielä pari koivua merkiksi keskikesän juhlasta. Sitten poistuimme.

Kotioloissa me vanhat jatkoimme kesken jääneen Patrick Melrose -sarjan katsomista. Siitä puhuvat J. P. Pulkkinen ja Kaarina Hazard Television tiiliskivissä ja me tietysti kuuntelimme sitäkin korvat hörössä. Jotakin saatiin sanoiksi myös ihan itse. Sarjan viimeinen, viides osa katsotaan tänään.



Päivän varsinainen ohjelma on ollut käynti maakunnan kuuluisimmalla torilla Salossa. Samalla reissulla tarkistin Paimion Nesteen huoltoaseman parkkipaikan tulevien Helsingissä piipahdusten varalle. Liedossa asuva näet kaipaa joustavaa pääsyä kotiin illalla myöhään päivän turneelta palatessaan. Turussa VR:n asemien lähistöllä ei enää pysty yhtä sujuvasti pysäköimään kuin vielä joitakin aika sitten. Kaikki liikenevä tila on nykyisin rakennustyömaana. Bussikyydit toki toimivat, mutta perin harvakseltaan iltaisin. Pahimmassa tapauksessa joutuu odottamaan tunnin kyytiä, mikä minulle on liikaa. Taksi ottaisi lähes 40 euroa Turusta Lietoon, joten on ollut pakko ruveta keksimään muita konsteja, kun iskee hinku poiketa Helsingissä.

Kuinka ollakaan - osuin hiljakkoin istumaan samaan pöytään kahden ikäiseni naisen kanssa, molemmat vieläpä kaimojani. Palasimme kaikki laivalla Tallinnasta Helsinkiin, josta naiset jatkoivat kotiinsa Paimioon Vistan bussifirman kyydillä. He kertoivat, että Helsingissä käyntejä varten on kätevä jättää oma auto Nesteen huoltoaseman parkkipaikalle ja nousta sen viereltä bussin kyytiin kohti Helsinkiä.

Parkkipaikka osoittautui laajaksi. Sinne luultavasti mahtuu, vaikka työmatkalaisia olisi paljon. Katetulle pikavuoropysäkille johtaa selvä reitti. Takaisin tullessa joutuu kävelemään hiukan pidemmän matkan, mutta reitti on selvä suojateitä myöten. Huoltoaseman kauppa palvelee iltamyöhään, samoin ruokaravintola. Pikapuoliin on tarkoitus testata, kuinka homma toimii käytännössä. Matkaa kotoa huoltoasemalle kertyy noin 30 km. Eiköhän sen kestä, jos luvassa on mukavaa ohjelmaa pääkaupungissa vain sen verran, että illalla pääsee sutjakasti omaan kotiin.

Tarkistuskäynti Paimiossa tuotti kelpo tuloksen. Niinpä matka saattoi jatkua kohti Saloa toiveikkaissa tunnelmissa. Parkkipaikka löytyi rautatieasemalta. Sieltä käveltiin puiston kautta Uskelanjoelle, joka  myös Salonjokena tunnetaan. Tuota pikaa torialueen markiisit opastivat sillan yli torialueelle.

Juhannusaattona moni myyntipaikka ammotti tyhjänä. Useimmat torille saapuneet istuskelivat kahviloissa. Niinpä oli hyvä ottaa tuntumaa paikalliseen meininkiin kahvimukillisella ja piirakalla.

Kiva oli seurailla, kuinka ihmiset kaveerasivat keskenään. Ohikulkija saattoi huomata tuttuja jossain pöydässä ja istahtaa porukkaan, kun ketään ei vaivannut kiire eikä vilu. Ei myöskään helle, sillä vilpas tuuli torjui hikistä oloa. Moni kuului puhuvan siitä, kuinka on syytä nauttia eikä valittaa lämmöstä. Huomennahan jo otetaan ensi askel kohti kylmeneviä ja pimeneviä aikoja.

Ostoksiakin tehtiin. Juhannusperinteiden mukaisesti hankin uusia perunoita ja ison nipun tilliä tarjottavaksi sillien kera. Savustettu lohi odottakoon huomiseen.

Jälkiruokapehmikset nautittiin torin reunalla esiintymislavan reunalla. Kaksi miekkosta noteerasi meidät niin vanhoiksi, että tulivat oikein kättelemään. Oli kuulemma hienoa nähdä torilla tämmöisiä ikäihmisiä. Kaksikon puhelias veijari paljain varpain myönteli itsekin olevansa "vanha"...

Saloon on mentävä uudestaan jonakin torstai-iltana, jotta pääsisi itse kokemaan, kuinka komeaa Salon iltatorin ohjelmatarjonta onkaan. Ennakkoon tarjoan lähinäkymän esiintymislavan kahta puolen kohoavista runsaskukkaisista istutuksista.

Iloa ja onnea yöttömän yön juhlintaan!