keskiviikko 14. elokuuta 2019

Visiitillä Paimion parantolassa ja muutakin mukavaa

Viime tingassa ilmoittautumalla pääsin kaverini kanssa mukaan Lieto-oppaiden järjestämälle retkelle Paimion parantolaan osana Lieto-viikon ohjelmatarjontaa. Perillä odotti kaksi parantolaan perehtynyttä vakiopasta, jotka jakoivat tulijat omiin ryhmiinsä. Niinpä eilinen iltapäivä avasi kunnolla näkymiä maailmanperintökohteeseen. Pääosin siihen käyvät tutustumassa ulkomaiset Alvar Aallon ihailijat. Kotimaiset kävijät ovat havahtuneet, kun on tullut ilmi, että arkkitehtoniselle aarteelle etsitään ostajaa. Nykyisin Mannerheimin Lastensuojeluliitto vuokraa tiloista 60 % perhetyötä varten, mutta parasta olisi saada koko rakennus arvoiseensa käyttöön. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja.



Sisällä parantolan aulassa pääsee jyvälle Aallon valitsemista aurinkoisista väreistä, joista on riittänyt keskustelua. Vastaanoton lasitettu pömpeli on melko myöhäinen ratkaisu. Alkuperäisessä ei ollut seiniä.

Helppokulkuisten portaiden tasanteilta löytyy esimerkkejä taloon suunnitelluista kalusteista.


Lepäilyyn sopivia Paimio-tuoleja on ollut käytössä kymmenittäin eri puolilla rakennusta. Jäljellä niistä on enää yksi, muut on myyty.

Ikimuistoisin kaluste lienee ulkomakuisiin kehitetty, karvavuorisella pussilla täydennetty leposänky. Kun tuberkuloosia vastaan ei vielä ollut saatavana lääkkeitä, yritettiin muun muassa tuhdilla ravinnolla, fyysisen rasituksen välttämisellä ja ulkoilmalla parantaa sairaita keuhkoja. Taksana oli, että päivän mittaan potilaat makasivat kolmeen otteeseen vähintään puolitoista tuntia kerrallaan parvekkeella. Siellä ainoana sallittuna puuhana oli raikkaan, mäntyisen ilman hengittäminen!

Makoiluun oli suunniteltu ja varattu koko rakennuksen seitsemäs kerros. Alvar Aalto myöntyi lipan lisäämiseen, kun selvisi, että sateessa tai paahteessa ei pystynyt nauttimaan määräsatsia ulkoilua.

Parvekkeen lipaton pätkä tarjoaa yhä käsityksen alkuperäisestä ratkaisusta.


Vuonna 1933 käyttöönsä vihittyä parantolaa ympäröivä männikkö on oppaan mukaan kokenut monia muutoksia. Pihalla, osittain puiden katveessa, näkyy yhä polkuja, joilla potilaat saivat käyskennellä lääkäriltä luvan saatuaan.


Kerrosten väritykset ohjasivat potilaat omiin kerroksiinsa, sillä miesten ja naisten kerrokset vuorottelivat. Ne muodostivat lippuineen kaikkineen omia yhteisöjään, joiden välillä järjestettiin monia kilpailuja. Ne eivät saaneet vaatia liikaa voimia tai raskaita ponnistuksia. Myös kulttuuritapahtumia toteutettiin kunkin potilaan voimien mukaisesti.


Alakerran näyttelytiloissa voi tutustua sekä potilashuoneisiin, parantolan pienoismalliin että entisten ylilääkärien ja ylihoitajien muotokuviin. Seinälle ripustetuista valokuvista erityisesti yksi kiinnitti huomiota. Siinä valtava rakennus kohoaa outona kummajaisena metsän keskellä peltomaiseman takana. Kuva on otettu parantolaa rakennettaessa.



 
Parituntisen antoisan kierroksen päätteeksi bussi vei porukan Paimiossa sijaitsevan Kaimalan Karhulammelle. Se toimii tilauksesta kahvilana ja juhlapaikkana. Pöytään istahdimme, kun olimme ensin poimineet mehevän pullan lautaselle ja hymyilevät tarjoilijat olivat täyttäneet kuppimme.

 

Paikan erikoisuutena on savusauna ja sen edessä avautuva kirkasvetinen lampi. Lammen rannalla itsekin mökkeilevänä osasin kysellä, kuinka paikan haltijat toimivat, että lampi pysyy kunnossa. Lähdepohjaisena se ei kuulemma ole vaatinut toistaiseksi mitään hoitamista, ei edes uistinvidan kitkemistä. Kasvia näkyi jonkin verran, muttei alkuunkaan niin rehevänä kuin tutussa mökkilammessa. Sieltäkin vitakasvustot on taas kertaalleen lähes häädetty. 


Kumpikin päivän kohteista innosti. Kiitos Lieto-oppaille valinnoista. Paikkoihin liittyviä juttuja kuultiin pitkin matkaa ja vielä lisää kotiin päin ajettaessa bussissa. Lieto-oppaamme Ensi Kulta innostui kertomaan tarinoita Paimion viisaasta ja siitäkin, kuinka Karhulampi sai nimensä karhun kämmenen muotoiseksi kaivetusta lammesta. Tarinan pohjana on se, että kerran kaksi karhua oli pyyhältänyt paikan ohitse ja jättänyt jälkiä malliksi...



Ei kommentteja: