perjantai 23. elokuuta 2019

Oi Imogene, mitä kuvia otitkaan!

Maailmankuulut valokuvat vetivät Turun taidemuseoon, jossa on meneillään harvinainen Imogene Cunningham -näyttely. Alastomuus kiehtoi Imogenea uran alkuvuosina. Iän karttuessa aiheet vaihtuivat ja vaihtelivat. Vanhana ottamissaan omakuvissa katsoja kokee ällistyksen, jota Imogene näyttää tunteneen muutoksestaan.

Kasvi- ja alastonkuvien herkkyys ja tarkkuus pysäyttivät tutkimaan mustavalkoisia otoksia hyvin läheltä. Ei ollut kuvien ottamisen aikoihin vielä kameratekniikka yhtä helppoa kuin nykyisin, mutta hyvin pienellä aukolla (F64) syvätarkkuus onnistui.
 



Kun kesken mökkipuuhien tuli lähdetyksi taidemuseoon, katsottiin valokuvien lisäksi, mitä muuta oli tuotettu esille. Neljä elementtiä -teema tarjoaa teoksia museon omista kokoelmista.
Neljä elementtiä tarjoaa tilaisuuden tarkastella, miten taiteilijat ovat nähneet ihmisen suhteen elementteihin ja fyysiseen todellisuuteen eri aikoina. Maan, ilman, veden ja tulen voi löytää niin teosten aiheista kuin materiaaleista. Näyttelyn nimi viittaa antiikin Kreikassa muotoiltuun oppiin, jonka mukaan fyysinen maailma jakautuu neljään alkuaineeseen: maahan, ilmaan, veteen ja tuleen. Vaikka atomiteoria on sittemmin syrjäyttänyt elementtiopin, ovat maa, ilma, tuli ja vesi edelleen tärkeitä arkisen ymmärryksen jäsentäjiä. Niiden ominaisuuksia kuvaavat vastakohtaparit, kylmä ja kuuma sekä kuiva ja kostea, vastaavat välitöntä, kehollista kokemustamme maailmasta.

Miika Maaskolan kookas maalaus on sijoitettu siten, että se vangitsee portaita nousevan tulijan katseen. Muutama vuosi sitten Maaskolan teoksia oli esillä omana näyttelynään. Silloin ymmärsin, kuinka voimakas yksi maalaus voi olla. Kirjoitin silloin tämän blogijutun. Nyt tarjoan myös tuoreen kuvan Maaskolan maalauksesta meneillään olevassa näyttelyssä.



Kaiken silmiä hivelevän lisäksi museo puolestaan tarjoaa lyhyen videohaastattelun kymmeneltä taiteilijalta. Ne löytyvät museon sivuilta. Yksi juttu on tehty Maaskolan kanssa. Valitsin sen siksi, että tämä taiteilija on kummallisella tavalla herättänyt minut.

Pimiössä istahdettiin pehmustetulle penkille ja katsottiin muutama tauotta pyörivä video. Niistä hassuimmassa rento nukke laskettelee vauhdikkaasti lumisessa metsässä eikä kaadu, vaikka katsoja kuinka odottaisi.

Kun kahtena peräkkäisenä tiistaina on nähty sekä arkkitehtuurin että kuvataiteen merkkiteoksia, niin en voi olla miettimättä, mihin seuraavaksi. Pitäisikö singahtaa Helsinkiin asti vai löytyisikö Salon taidemuseosta taas uutta kiinnostavaa?


4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kävimme aiemmin kesällä katsomassa Imogenin töitä Turussa. Pidin hyvin paljon hänen omakuvistaan. Hän on hyvä kohde, persoonallisen näköinen ja herkkäilmeinen.

Lissu kirjoitti...

Kiva kuulla Turku-reissuistanne. Samoja havaintoja olemme tehneet Imogenen kuvista.

vanski kirjoitti...

Tuonne pitäisi päästä, mutta kiva kun jaoit kuvia , ei ihan heti tartte räkäsenä liikahtaa.

Lissu kirjoitti...

Hienoa, että olet taas kotona ja rupeat näkymään näilläkin palstoilla. Ehdin jo ihmetellä, mihin olet häipynyt.