Mökin tehoehostus

Ehostettuna kuvissa esiintyvä mökki näytti vielä vajaa viikko sitten toiselta. Kymmenvuotiaan pikku rakennuksen ulkoseinät näet kaipasivat putsausta ja uutta maalia. Niinpä tartuin haukkana tilaisuuteen, kun huomasin Sorcolorin mainoksen. Firmasta saapui kaksi miestä neuvottelemaan urakasta. Sopimus syntyi, ja työhön päästiin pikavauhtia.

Homma käynnistyi, kun naapurikunnasta paikalle pelmahti sovittuna aamuna kolmekymppinen Eeli Sorcolorin tarvikekärry mukanaan. Sieltä mies purki ensi töiksi telineitä, pystytti ne ja kiinnitti suojamuovit.

Hometäplät irtosivat tietyllä aineella ja kuivaharjauksella. Sitten oli maalitelan vuoro liukua pitkin seinää.

Valkoiset osat vaativat erityistä tarkkuutta ja pienen telan lisäksi pensseliä. Kun kaikki oli valmista kolmantena iltana, etsittiin porukalla puutteita. Eipä niitä monta löytynyt, ei edes valkoisia läikkiä ruskeassa lattiassa. Ihan omin voimin se sai uuden öljypohjaisen suojakäsittelyn värisävynä Tatti. Tänä vuonna jaksoin ensin pestä, kuivata ja hoidella laiturinkin samalla aineella, mikä oli tosi tarpeellista.

Tehoviikon päätteeksi oli sovittu vielä nokisutarin käynti. Tänään mustiin pukeutunut, siisti mies saapui, kolisteli katolla, tarkisti saunan kiukaan ja poisti noet myös vähälle käytölle jääneestä takasta. Kaikki kunnossa. Seuraava käynti taas kolmen vuoden kuluttua.

Ammattilaisten kanssa sovitut hommat sujuivat mainiosti, kun taas omat yritykset kesäkukkien hengissä pitämiseksi ovat pakottaneet kehittelemään ihme virityksiä hallaöiden takia.

Vienee vielä jonkin aikaa, ennen kuin kukkaruukut uskaltaa sijoittaa omiin paikkoihinsa. Kun eräänä iltana paikallisen sään ennusteessa luvattiin jopa 5 - 6 plusastetta aamuun asti, jätettiin hallasuojat virittämättä. Ja kuinkas sitten kävikään? Minä aamuvirkkuna tarkistin tilanteen omasta lämpömittarista ennen kuutta ja näin, että miinusasteita oli 1,5. Suinpäin juostiin ulos pelastuspuuhiin. Mutta varsinkin verenpisara oli jo hallan puraisema.

Onneksi toinen kahdesta isosta kasvista ei mahtunut autoon eka ostosreissulla, vaan jäi muutamaksi päiväksi puutarhaan odottamaan kuljetusta. Sitä ei sitten tullut, koska vaihdoin hallanaran  verenpisaran  ja ostin tilalle lisää  markettoja. Puutarhurin neuvosta kynin paleltuneen ja yritän hoitaa sen kuntoon. Ilmaantuukohan kasviin uusia versoja ja ennen pitkää myös kukkapisaroita?

Toiveikkaina ruvettiin töihin. Mökillä viihtyvä tuotekehitysinsinööri alkoi viritellä katetta, jonka alle mahtuisivat kaikki ruukut arkoine kasveineen. Maalarilta liikeni suojamuovien jämiä. Puunhakkuista on tallella riukuja kaiken varalta. Tarpeeton lintulauta luovutti koipensa, johon muovi naulattiin. Kaksi kunnon hakaa löytyi sekalaisista tarvikkeista. Niistä insinööri taiteili seinävirityksen, josta muovin pystyy helposti kerimään päiväksi pois. Tolpanjaloilla hökötys kohosi sen verran, ettei muovi kosketa kasveja. Samasta syystä alle piti vielä lisätä yksi riuku kahden naulakannattimen varaan.

Tässäpä tämä!