Keväthallan kurittama toipui kukkimaan

Liika into mökin kevätpuuhissa tuppaa koitumaan tappioksi. Niin kävi toukokuussa, kun rupesin rustaamaan ulkopurkkeihin silmäniloksi aiottuja komistuksia taas kerran liian aikaisin. Olisi pitänyt muistaa, että hallan tapana on vierailla aamutuimaan mökillä, vaikka päivät olisivat hyvinkin lämpimiä.

Säätiedoista ei ollut apua. Ne näet eivät kertoneet hallan mahdollisuudesta Nousiaisten Valpperissa silloin, kun vasta ostettu ylväs verenpisara varren nokassa istutettiin markettojen kaveriksi. Ostin niitä kaksi, yhden kumpaankin päärapun pielen isoon purkkiin. Onneksi en saanut autoon mahtumaan molempia, vaan jätin toisen odottamaan puutarhaan yli viikonlopun.

Ensimmäinen yö sujui vaurioitta, mutta kun toisena aamuna varhain tarkistin tilanteen, tajusin, että ulkona mennään miinuksella. Kello ei tainnut olla viittäkään, kun säntäsin nakkamaan komistuksen  ylle suojaa. Päivän mittaan kunnon kumppani rakensi hätäsuojan, jonka alle kaikki purkkeihin istutetut kesäkukat mahtuivat. Eikä sitten enää tullutkaan hallaöitä...

Ei tullut myöskään toista verenpisaraa, vaikka olin sen jo maksanut. Puutarhuri lohdutti pettynyttä ja etsi tilalle muita kukkia. Hän myös kehotti leikkaamaan paleltuneesta vaurioituneet osat. Ja minä kynin  -  tuloksena kutistunut verenpisara, pelkkä varjo entisestä komeudesta.

Pikku hiljaa hoito alkoi tuottaa tulosta. Verenpisara versoi uusia oksia, mutta menetti silti paikkansa rapunpielen koristuksena.

Toipilaana se sinnittelee omassa erillisessä purkissaan, jolle kuistin nurkka tarjoaa suojaa. Vihertymistä on seurattu tiiviisti. Leikkauksin typistettyä kasvia on tainnut kutistaa myös paleltuminen. Samoin kävi joitakin vuosia sitten, kun ulkopenkeissä miten kuten vaikeina talvina sinnitelleet jättipoimulehdet ilmaantuivat vihdoin uudelleen näkyviin. Ne eivät enää olleet isokokoisia, vaan ihan tavallisia tai niitäkin pienempiä poimulehtiä. Hengissä pysyttely näyttää vaativan veronsa.

Kuvia piisaa elpymisestä. Joka vaihe on tallessa. Innoissani nostin viimeksi purkin pöydälle, että kukkapisarat näkyisivät yksityiskohtineen.

Pöydälle purkki ei jäänyt, vaan ihanuus päätyi takaisin nurkkaansa. Molemmin puolin rapunpielessä rehottavat pelkät marketat. Matala kasvusto menettelee, vaikka silmissä yhä väikkyy idea uljaasta verenpisarasta aluskasveinaan valkeiden kukkien pilvi. Jospa ensi vuonna riittäisi malttia toteuttaa idea. Pitänee odottaa kesäkuulle, ennen kuin istuttaa hallanarkoja kasveja ulkopurkkeihin. Oma äitikin aikoinaan teki niin!