Kiikkiin jääneen tunnustuksia

Tiistaina 28.7.2020 Ylen aamussa puhuttiin muun muassa aiheesta Mikä vakoojatarinassa koukuttaa? Kyseessä oli minulle tyystin tuntematon ranskalaissarja Le Bureau, vaikka siitä oli kohistu ties kuinka pitkään. Sytyin varsinkin René Nybergin puheenvuoroista, koska niistä välittyi innostuksen hehku. Taustatietoja hän syventää blogijutussaan.

Katsoin Ylen Areenasta, mitä sarjasta kerrotaan. Tämä teksti löytyi:

Parasta ranskalaista vakoojadraamaa - kaikki viisi tuotantokautta vain Areenassa. Ranskan salaisella palvelulla on osasto, le Bureau des légendes, jonka alaisuudessa ympäri maailman kriisialueita sijoitetut vakoojat työskentelevät väärän identiteetin turvin. Heidän tulee soluttautua peiterooliinsa kokopäiväisesti, elää sikäläistä elämää, mutta komennuksen päätyttyä heidän pitää jättää omaksumansa identiteetti ja elämäntilanne taakseen lopullisesti. Huolellinen koulutus edeltää sijoitusta tulenarkaan kohteeseen, mutta valmistaako sekään heitä täysin hengenvaarallisiin tilanteisiin? Entä kuinka helppoa on unohtaa kokemansa ja hylätä tärkeiksi muuttuneita ihmisiä kerran toisensa jälkeen? (Le Bureau, S1-5. Ranska, 2015-20.)

 Saman tien rupesin katsomaan ja olen edennyt kolmannen kauden loppupuolelle. Päivittäin vaanin tilaisuuksia jatkaa katsomista, mutta öitä en uhraa sarjalle. Enintään olen jaksanut kolme osaa kerrallaan. Niistä tarttuu päähän pohdiskeltavaa. Tänään on luvassa keskusteluja sarjan tapahtumista ja teemoista, kun mökille saapuu kumppani, joka aloitti sarjan parissa minua myöhemmin ja porhalsi jo ohi neljänteen kauteen.

Vuoroin katsoja pääsee mukaan Ranskan salaisen palvelun kokouksiin, kunnes ykskaks ollaan kentällä usein kauhistuttavissa tapahtumissa. Tilanteet vaihtuvat nopeasti, mikä helpottaa katsojan ahdistusta. Pikku hiljaa huomaan kiintyneeni keskeisiin henkilöhahmoihin niin, että pelkään heidän puolestaan.

Ensimmäisessä kuvassa häämöttää Guillaume Debailly, "Moukka". Kentällä hän esiintyy nimellä Paul Lefebre ja pitää kysyttäessä kiinni ammatistaan ranskan opettajana. Häntä näyttelee huikeasti Mathieu Kassowitz. Pöydän oikealla laidalla keskimmäisenä istuu ryhmän johtaja Henri Duflot, "Sokrates", jolle hahmon antaa Jean-Pierre Darroussin. Porukan sisäpiirissä heidän välisensä jännite kulminoituu kolmannen kauden mittaan siihen, kuinka "Sokrates" vaikeassa neuvottelutilanteessa esittää tiukan vaatimuksen panttivankina viruvan "Moukka"-Paulin vapauttamisesta ehtona Isis-päällikön pyyntöihin suostumisesta.

Henri lähtee kenttähommiin eläkkeelle pääsynsä kynnyksellä, vaikkei hänellä ole aiempaa kokemusta kenttäoloista. Porukka hyvästelee suuresti arvostamansa pomon. Hänen pinnalta tyynet toimintapansa herättävät alaisten lisäksi katsojassa luottamusta, vaikka ammatin kylkiäisenä lymyävä vainoharhaisuus teettää kokeneella konkarilla kerran tempun, joka ei kestä päivänvaloa.

Henri antaa johtajan tehtävänsä Marie-Jeannelle, jota esittää Florence Loiret Caille. Marie-Jeanne häilyy usein toimiston käytävillä ja rakastuu erääseen työtoveriinsa pettyäkseen, kun suhde ei jatkukaan.

Paul Lefebrenä esiintyvä mies tulee tutuksi ensimmäisen kauden alussa, kun hän vielä on Syyriassa. Hän on rakastunut yliopistossa opettavaan Nadia le Mansouriin, jota näyttelee ihana Zineb Triki. Autuaallisen rakastelun tunnelman särkee puhelu, jolla mies määrätään palaamaan Pariisiin. Nadialle koituu kmmottavia hankaluuksia suhteesta Pauliin. Yksi juonne tapahtumissa on se, kuinka sääntöjä rikkonut ja syyllisyydentuntoinen Paul pyrkii auttamaan Nadian irti vainoajistaan.

Vaivalloisesti pysyn kärryillä tapahtumissa, jotka vievät agentteja kriisialueille. Ollaan milloin Marokossa, milloin Syyriassa Isis-ryhmittymien ja heidän tukijoidensa jäljittämiseksi. Jopa imaamin kanssa tehdään sopimuksia, joista itsemurhapommittajaksi lupautunut nuori muslimi lipeää, kun taas huippuagentti Paul jatkaa kohti ranskalaislähtöisen Isis-pomon tuhoamista ja joutuu vääjäämättä äärimmäiseen ahdinkoon.

Paul, oikealta nimeltään Guillaume Debailly, käy läpi kaikkea agenttina tekemäänsä. Hän kirjoittaa havaintojaan Henriltä saamaansa myyrännahkakantiseen (!) päiväkirjaan. Guillaume/Paulin ajatuspuhetta kuullaan aina, kun hän vielä on kotonaan Pariisissa. Nadiaa auttaakseen Paul on jakanut tietojaan amerikkalaisille, mikä on kardinaalivirhe. Omassa työyhteisössä aavistellaan, että porukassa on myyrä. Paulia epäillään.

Erikoinen polku vie Marie-Jeannen valmentaman ja tukeman nuoren naisen Marina Loiseaun,"Ilmestyksen", Iraniin muka seismologina. Roolissa nähdään Sara Giraudeau. "Ilmestyksen" kohdalla on vaikea kuvitella, että ammattipiireissä menisi täydestä, jos asianmukaiset insinööriopinnot puuttuvat, vaikka osaisi puhua farsia. Tukka pystyssä olen mukana tilanteissa, jotka riistäytyvät mahdottomiksi. Marina muun muassa joutuu iranilaisten poliisien kynsiin ja lähes murtuu, kunnes tulee jotenkin pelastetuksi takaisin Pariisiin.

Marinan hahmossa pääsee näkemään sen, kuinka ihmisen on vaikea tunnistaa itsessään, ettei kestäkään äärimmäistä painostusta. Henrin tarjotessa Marinalle töitä Pariisin toimistossa tämä kuitenkin lähtee Bakuun, koska yhä uskoo selviytyvänsä siellä yksin hätäpuhelinyhteys turvanaan. Kun uudella työpaikalla vaaditaan valheenpaljastustestistä selviytymistä, pelkästään pari valokuvaa entisistä kuulustelijoista Iranissa laukaisee paniikkikohtauksen. Kuinka ollakaan, Mossadin agentti auttaa Marinaa selviämään uudesta testistä, sillä Israelin intressissä yhtä lailla kuin Ranskan on päästä käsiksi tietoihin, joita Marina voi saada. Kuinkahan kaksoisagentiksi joutuvan Marinan käy? Entä onnistuvatko hankkeet ujuttaa tietojärjestelmiin haittaohjelma torjumaan Iranin ydinaseen kehittelyssä välttämättömien laitosten toimintaa?

Läheisiksi henkilöhahmoiksi koen sympaattisen Raymond Sisteronin, jota esittää Jonathan Zaccaï, sekä arvoituksellisen psykiatrin, tohtori Laurène Balmesin. Hän on saanut elokuvahahmonsa Léa Druckerilta. Myös tietotekninen moniosaaja Sylvain Ellenstein Jules Sagotin esittämänä herättää ihailua, samoin "Muuliksi" mainittu avustaja, josta en löydä tarkkoja tietoja.

Mistä kaikesta sarjassa mahtaa olla kyse? Kas siinäpä kysymys, johon on vaikea vastata. Valtioiden harjoittama ammattimainen tiedustelu herättää sekä ihmetystä että uteliaisuutta. Sivuhuomautuksesta panin merkille, että Ranskan tiedusteluorganisaatiossa työskentelee kolmisen tuhatta ihmistä. Sarjaan on kuitenkin rajattu vain sen yksi lohko. Tuottaja Alex Bergerin mukaan 

Vakoojat elävät rinnakkaistodellisuudessa, josta he eivät voi puhua läheisilleen mitään. Paradoksaalisesti he ovat kotonaan ainoastaan töissä. Haluamme näyttää, että he ovat tavallisia ihmisiä, jotka tekevät epätavallisia asioita. 

Vakoojatkaan eivät ole suojassa tunteilta, vaikka tietävät niiden vaarantavan tehtävän hoitamista.  Jos rakastuminen on aitoa eikä pelkkä osa tehtävän vaatimaa manipulointia, agentti on pulassa, kuten  kenties on asian laita Guillaume/Paulin tapauksessa.

Kiitän suvannoista rankkojen Iran-, Marokko-, Syyria- ja Baku-tapahtumien lomassa. Suvantojen aikoina Pariisin toimistossa työskennellään täyttä häkää agentin pelastamiseksi. Joka käänteessä agentit ja toimiston väki lähestyvät toisiaan kohteliaasti. Jopa kiistat ratkotaan hillitysti lasiseinien sisällä alaisten näkyvillä.

Ihmettelen, miten kummassa viestiyhteydet pelasivat ennen kännyköitä. Aivan huikeasti jäljittäminen onnistuu kännyköitä ja vaatteisiin piilotettuja GPS-siruja seuraamalla. Satelliittipuhelimet varmistavat yhteyden saamisen. Pariisin keskuksessa nähdään tietokoneen näytöltä reaaliaikaisesti, missä oma agentti ja hänen avustajansa liikkuvat. Vastapuolen tekijätkään eivät pysy piilossa.

Paikoin olennaisia nimiä kirjoitetaan käsin paperilapulle, joka annetaan taitettuna vastapuolen neuvottelijalle. Lappusilla voi myös huijata.

Kolmannen kauden viimeiset osat odottavat. Siispä katson edes kaksi niistä vielä tänään!

Tässä vielä Tuomo Yrttiahon kritiikki sarjasta. Se on julkaistu Hesarissa 8.4.2020.