Yle Teeman elokuvafestivaali tarjoaa taas katsottavaa, josta olen jo napannut ensimmäisen herkun. Ahneuksissani katsoin sen ennen telkkarilähetystä Areenalta jo eilen aamulla. Shoplifters - perhesalaisuuksia on maistunut muillekin, sillä tähän mennessä yli 15 000 katsojaa on ainakin avannut linkin Cannesissa pääpalkinnon 2018 voittaneeseen elokuvaan. Yle Areenan sivulta löytyy leffan suppea esittely:
Cannesin festivaalin pääpalkinnon voittanut sydämellinen elokuva kertoo pikkurikollisten perheestä, joka ottaa hylätyn pikkutytön huostaansa. Odottamaton tapahtuma panee heidän yhteiselonsa koetukselle. Ohjaus Hirokazu Kore-eda. Pääosissa Lily Franky, Sakura Andô, Kirin Kiki. Ensiesitys. (Manbiki kazoku, Japani 2018)
Wikipedian mukaan ohjaaja Hirokazu Kore-eda tunnetaan japanilaisista nykyperhekuvauksistaan. Häntä on pidetty Yasujiro Ozun manttelinperijänä, mutta Kore-edan tuotantoon mahtuu muitakin lajityyppejä. Uransa hän aloitti dokumenttielokuvan parissa.
Leffa piti otteessaan alusta loppuun. Valppaasti katsomallakin olin pudota kärryiltä, ketkä eri ikäisistä henkilöistä ovat sukua toisilleen, ketkä taas sattumalta porukkaan liittyneitä. Sujuvasti kokoonnutaan ahtaaseen rakennukseen kuin pesään. Siellä syödään matalan pöydän ympärillä. Vain viimeksi mukaan ilmestynyt pikkutyttö pysyttelee erillään, kunnes "mummi" antaa hänelle suupalan puikoilla. Ruoka maistuu, ja tytölle järjestyy oma paikka pöydässä. Nukkumisjärjestelyt pakottavat ottamaan huomioon sen, että ylettömän kiltti lapsi on yökastelija. Hänessä havaitaan mustelmia ja palovamma.
Porukan aikuiset hoivaavat lasta, kun taas poika, Shotaksi mainittu, panee aluksi hanttiin, mutta suostuu "isoveljeksi", kun isäksi itsensä mieltävä oikea Shota painokkaasti vaatii. Yhteisenä puuhana on kierrellä ruokakauppoja ja oppia yhä taitavammaksi näpistelijäksi. Pikkutyttö on oiva apuri, joka alkaa matkia myös "isän" ja "velipojan" rituaalin tapaisia sormimerkkejä ennen tietyn tavaran sujauttamista piiloon.
Leffa alkaa pojan kuvalla ja päättyy tyttöön. Ne ja tapahtumat kuvien välissä jäävät pyörimään mielessä. Kaikki hahmot tuntuvat läheisiltä, hyviltä ihmisiltä, vaikka toimeentulon hankkimisessa käytetään kepulikonsteja. Kiehtovat lähikuvat ryydittävät kerrontaa. Käännettä "perheen" oloissa pohjustaa "mummin" kuolema. Mitä tehdä ruumiille? Epätavallinen ratkaisu löytyy, mutta seuraavasta hankaluudesta ei enää selviydytä. "Perheen" salaisuudet paljastuvat viranomaisten puuttuessa asioihin.
Parhaita hetkiä porukka kokee retkellä meren rantaan. Siellä ilakointia ei varjosta vielä mikään: on vapautta, tytöllä nätti uimapuku. Ei haittaa, vaikka "iskä" kastautuu pelkissä kalsareissa. Aika lailla ressukan miehen sydämellisyys on se, joka selkeimmin riisuu aseista. Kerran Shota onnistuu ylittämään itsensä, kun aviopari - niin tarina tuntuu väittävän - viettää kahden kesken aikaa kotipesässä nuudeleita imeskellen. Hetki johtaa odottamatta seksiin ja auvoisaan kliimaksiin! Miehen riemulla ei ole rajoja...
Kore-edan elokuvien sanotaan kysyvän, mikä muodostaa perheen. Onko lapsi-vanhempi-suhde veriside vai yhdessä vuosia vietettyä aikaa? Minusta ohjaaja tarjoaa varteenotettavia vastauksia Shoplifters-elokuvallaan. Empaattisin ja samalla järisyttävin perustelu löytyy elokuvan viimeisestä kuvasta.
2 kommenttia:
Olen nähnyt tämän aiemmin. Todella hieno. En katsonut nyt uudelleen, kun oli jotenkin aika tuoreessa muistissa. Tämä toi myös mieleen viimeisen elokuvateatterissa näkemäni elokuvan, korealaisen Parasiten. Näissä kaukoidän elokuvissa viehättää myös tuo erilainen kulttuuri. Virkistävää kun anglosaksinen tarjonta on niin ylenpalttista.
Totta mitä sanot anglosaksisen tarjonnasta. Ilmankos olen kauan harrastanut Aasiaa ja sen antia niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa.
Lähetä kommentti