Susan Heikkisen teos Pullopostia Seilin saarelta Potilas numero 43 (SKS 2020) ehti pyöriä pöydillä viikkoja, ennen kuin tartuin kirjaan tositoimin. Saman tien luin loppuun 214 varsinaista tekstisivua sekä kiitokset. Silmäilin myös Saima Rahkosen, tuon potilas 43:n, elämänkaaren koosteet sekä kadonneen elämän paikat. Myös lähteitä ja viitteitä vilkuilin. Tämähän on tukimusraportti! Palautan sen oikopäätä omistajalleen, vaikkei hän ole tuskaillut laina-ajan pitkittymistä. Ehti näet itse lukea julkaisun ennen minua.
Kuinka sattuikaan, että juuri nyt, kun innostuin käymään käsiksi Heikkisen kirjaan, on meneillään mielenterveysviikko. Toimittajana kouliintunut Heikkinen on käynyt läpi Seilin saarelta 2010 kivenkolosta löytyneitä, pulloihin suljettuja lappusia täynnä kirjoitusta. Vuonna 2018 niiden tekijäksi varmistui Saima Rahkonen. Saman vuonna Heikkinen kirjoitti löydöstä artikkelin Suomen Kuvalehteen. Materiaali on myös tarjonnut perustan Pullopostia Seilin saarelta -teokselle. Arkisto-, haastattelu- ja tutkimusaineistoin Heikkinen tarkentaa Saiman henkilöhistoriaa ja avaa näkymää mielisairaiden olosuhteisiin Suomessa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin etenkin hulluksi tulleita naisia unohtui laitoksiin. Makuuttamisen, eristämisen, sitomisten, kylpyjen, peräruiskeiden oheen psykiatristen toimenpiteiden valikoimiin ilmestyi lääkkeitä sekä sähkösokkeja ja kirurgiaa, kuten lobotomialeikkauksia ja sterilointia. Esimerkistä käy Saima Rahkonen kaikkine sairaalakokemuksineen. Rankkaa on ollut ajoittain myös hoitohenkilökunnalla.
Saima Rahkosen elämänkaaresta Heikkinen on koostanut listan, jota lainaan omin sanoin: Saima syntyi 1903. Ehti käydä kaksi luokkaa ylempää kansakoulua, ja osoittaa oppivaisuutta. Köyhän perheen tyttären opintie jäi lyhyeksi, sillä kotoa oli lähdettävä lapsenlikaksi 1914. Pian paikka vaihtui, ja hän palveli piikana niin Viipurissa, Pietarissa kuin taas Viipurissa. Rippikoulun hän suoritti 1920. Lappeenrannan ja Riihimäen kautta Saima vaihtoi palvelijanpestejään, kunnes päätyi maatilalle Helsingin pitäjän Suutarinkylään 1923. Siellä hän yritti tappaa pahasti katsoneen työtoverinsa iskemällä tätä kirveellä päähän, mutta sai aikaan vain pahan ruhjeen kasvoihin ja päätyi Helsingin lääninvankilan kautta 1924 mielentilatutkimukseen Lapinlahden sairaalaan. Lausunnon perusteella Saima tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana sairaalahoitoon. Pitkäniemen keskuslaitoksessa hän vietti useita vuosia, kunnes sai siirron Seilin turvalaitokseen Nauvoon, sieltä takaisin Pitkäniemeen ja taas takaisin Seiliin, jossa kuoli 56-vuotiaana.
Kerronnan erikoispiirteenä toistuvat kursivoidut kaakkoismurteiset kommentit. Tulkitsin ne Heikkisen sisäiseksi puheeksi sille Saimalle, josta hän kulloinkin kirjoittaa. Otin kuvan kirjan sivulta 50. Tekstikatkelmassa on kyse 20-vuotiaasta Saimasta:
Paljon ehti tapahtua maailmalla, Suomessa ja Seilin saarella, ennen kuin Saimasta sukeutui kätkijä. Silloin elettiin vuotta 1958. Jo edellisenä vuonna hän oli repinyt vaatteitaan. Rievuille tuli käyttöä, kun Saima alkoi piilottaa täyteen kirjoittamiaan paperilappuja tyhjiin pikkupulloihin. Korkin puuttuessa tuke piti itse tehdä ruohosta ja kääriä se niin tiukasti kankaaseen, että pullon suu tukkeentui. Tällaisia pikku puteleita vapaakävelijän oikeuksin saarella liikuskellut Saima keräsi. Heikkinen on kuvannut löydetyt purkit ennen niiden avaamista. Purkeista puretut paperimytyt ovat nekin saaneet oman kuvasivunsa kirjassa. Kaikki Saima Rahkosen tekstit on toimitettu ja osin korjailtu lukemisen helpottamiseksi. Enää hän ei voi kadota tietymättömiin, kiitos Heikkisen. Kirja tarjoaa kiehtovia kunkin ajankohdan tapahtumia kiintopisteiksi limittäin Saiman elämänkulun kanssa.
Lukeminen johdatti taas kerran pohtimaan, mikä kaikki ympäristössä sysää ihmisen suistumaan mielisairauteen. Se jo tiedetään, ettei perimä yksin riitä selittäjäksi. Etenkin vuoden 1918 tapahtumat läheltä koettuna ja isän nääntyminen nälkään vankileirillä ovat olleet osallisina aran Saiman ahdinkoon, samoin varhainen kotoa lähtö. Tarkasti näistä seikoista saa selkoa lukemalla kirjan. Suosittelen myös vierailua Seilin saarella. Vaikuttavia kokemuksia molemmat. Tässä vielä video saaren käytöstä lepra- ja muiden potilaiden eritämiseen.
Katsopa myös tämä postaus, joka liittyy Mielenterveysviikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti