Kjell Westön Tritonus en skärgårdsberättelse (Förlaget 2020) näyttää e-kirjana kannen perusteella erilaiselta kuin painettu teos. Johanna Bruun on sunnitellut molemmat kannet, e-boksbroduktionista on vastannut Tero Salmén Bankokista käsin, jossa hän lämmössä viihtyvänä asuu ja työskentelee.
Kumpikin kansikuva ohjaa ajatukset teokseen. Ylemmässä e-kirjan kannessa linnut liihottelevat vapaina merimaisemassa, jota kirjan mittaan usein katsellaan päähenkilön Thomas Branderin mahtihuvilan Casa Tritonuksen ikkunasta. Alemmassa kuvassa isäntä itse tahtipuikkoineen tuntuu yhä kurkottelevan korkeuksiin, vaikka elää jo huippuhetkiensä jälkeistä aikaa.
Romaani jakaantuu syyskirjaan, jossa on kolme osaa loka-, marras- ja joulukuu, sekä kesäkirjaan, jossa on vain kesä- ja heinäkuu. Jokaisessa osassa on kahdeksan numerolla merkittyä lukua. Aivan alusta löytyy kaksi puhuttelevaa runokatkelmaa. Ensimmäinen vie The Waterboysin Fisherman's Bluesiin, toinen Gustav Mahlerin säveltämään runoon, jonka on kirjoittanut Friedrich Rückert. Molemmat tekstit sävellyksineen ohjaavat romaanin keskeisiin henkilöihin, saariston asukkaaseen Reidar Lindelliin sekä hänen naapuriinsa Thomas Branderiin. Kumpikin suree menetettyä rakkautta ja potee yksinäisyyttä. Lindellin autotallissa treenaa amatööribändi. Sillä on tilausta paikallisiin baareihin, joihin asukkaat kokoontuvat viettämään iltaa ja tanssimaan. Brander ilmaantuu kuulijaksi.
Pikku hiljaa naapurukset tutustuvat yhä paremmin, jopa ystävystyvät, vaikka elävät hyvin eri tavoin: toinen ahertaa koulupsykologina, toinen lentelee ja asustaa loistohotelleissa ympäri Eurooppaa, kun hänet on buukattu johtamaan parhaita orkestereita sekä tulkitsemaan klassisen kaanonin sävellyksiä. Naapurusten välinen vastakkaisuus rakentaa romaaniin jännitteitä. Myös vanhempien ja heidän aikuisten lastensa välillä on kipunoivaa kitkaa. Muitakin kiehtovia seikkoja tulee vastaan, mutta vain pari tapahtumaa kauhistuttavat.
Ostin e-kirjan, latasin sen Sony Readeriin ja uurastin yli viikon, kunnes koko romaani oli luettu ja sain hämmästyä vielä loppuratkaisusta. Painetussa kirjassa sivuja on lähes 450, e-kirjassakin paljon. Mutta kun alkuun pääsin, en malttanut juurikaan pitää taukoja. Mikä kumma synnytti romaanin imun? Pääosin eletään arkisesti saaristossa, viimeistellään huvilaa ja seuraillaan, mitä naapuri puuhailee. Musiikkia soitetaan tai se soi äänentoistolaitteista. Mahlerin sävellykset ovat Branderin suosikkeja, Lindellillä ja hänen poppoollaan taas yhtä lailla rokki, blues kuin country. Sekä harrastajat että ammattilaiset harjoittelevat paljon. Tiedä sitten, onko intensiteetissä tai muissa otteissa eroja, sillä en osaa arvioida romaanin välittämiä musiikkikäsityksiä. Olen niissä asioissa täysi ummikko. Ja silti luin kiihkeästi kirjan jokaista riviä, vieläpä på svenska! Jonkin verran aikaa hupeni sanojen merkitysten tarkistamiseeen.
Jos olisin perillä musiikin tehokeinoista, tutkisin Westön tekstiä ja vertaisin sitä musiikin elementteihin variaatioineen. Aivan romaanin lopussa huomasin, kuinka kerronta hidastui hidastumistaan. Lukijan odottaessa ratkaisua teksti viipyy Braderin sisäisissä tunnoissa, muisteluissa ja kamarikonsertin yleisön tarkastelemisessa. Mies näkee poikansa, entisen naisystävänsä ja kuin haamuina omat vanhempansa ja kuolleen veljensä. Maagiset hetket jatkuvat - kunnes ratkaisu koittaa ja laukaisee katharsiksen.
Jäin miettimään, kuinkahan pitkällisen hiomisen tulos teos kokonaisuudessaan ja varsinkin lopun osalta on ollut. Kirjailija on melkoinen kompositööri, sillä moninaiset palaset tuntuivat osuneen saumattomasti kohdalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti