Vihreää teetä

 

Vuodenvaihde lähestyy. Sen yhtenä merkkinä postilähetykset kulkevat sinne ja tänne.  Tänä vuonna Vakituinen Vierailija (VV) sai ystävältään, työvuosien tärkeältä yhteistyökumppanilta Japanista, puusta pikkutarkasti työstettyjä moniosaisia pulmapelejä, toisin sanoen pirunnyrkkejä: kuinka ne saa puretuksi, entä uudestaan kootuksi? Kas siinä askarreltavaa joulunpyhiksi.

 

Kiehtovaa, että myös minulle on jo pitkään tullut jokin lahja ja sen ohessa upea seinäkalenteri. Tällä kertaa erityiseksi lahjaksi paketista paljastui Sen So-okun kirjanen my life in chanou. Esipuheen kirjan tekijä on allekirjoittanut Kiotossa Heisei-kauden viimeisenä syksynä, kun odotettiin taifuunin puhkeamista.

 

Kirja perustuu tekijän Instagramissa julkaisemiin otoksiin tammikuulta 2016 joulukuulle 2017. Kuvat valottavat teemestarin puuhia eri vuodenaikoina: teeseremonioita, päivittäisiä teehetkiä, teeaiheisten oppituntien järjestämistä, kukkia ja makeisia sekä vierailuja pyhäköissä ja temppeleissä. Vuoden jokainen kuukausi on saanut omat kuvansa selostuksineen japaniksi ja englanniksi. Samalla valottuvat monet japanilaislle tärkeät tavat taustoineen, kuten onnentoivotukset obukucha-teellä tammikuun 1. päivänä. 

Helmikuulle omistettu sisältö tarjoaa kevään merkkejä, siroja kukka-asetelmia sekä teekulhoja. Valikoimia riittää. Olennaisinta on etsiä itselle kulho, joka istuu omaan kämmeneen sopivan painoisena polttamatta kättä tai huulia. Suosittuja ovat jyhkeät keramiikkakulhot, joissa mahtuu vispaamaan vihreän teejauheen veteen vaahdoksi asti. Sellaisen kulhoparin sain joitakin vuosia sitten samalta lähettäjältä kuin tämän vuotisen kirjan.

 

Näinä koronapandemian aikoina tekee hyvää nähdä, kuinka luontevasti kuvan teemestari toimii maski suunsa edessä.

Silmäniloksi ja kaiketi meditoinnin avuksi teehetkeen kuuluu myös jokin niukka kukka- tai kasviasetelma.

Huhtikuun kohdalla kirjan tekijä kuvaa omia, yksityisiä teehetkiään. Sellaisia minäkin toteutin, kun kulho oli uusi. Sittemmin vihreän teen juominen on unohtunut, kunnes eilen valmistin itselleni kulhollisen, join sen - meditoimatta ja ilman makeisia.

Sen verran tiukan makuista tee on, että ymmärrän makeiset tarpeellisiksi nautinnon varmistajiksi. Kirjassa on runsaasti kuvia erilaisista makeisista myös yksittäisinä lajeina.

Lahjakirja innosti minut etsimään muutamia  teevehkeitäni yhteiskuvaan. Siitä näkee, kuinka pienikokoinen kirja on: vajaat 15 cm x 15 cm x 2,5 cm. Kuvat ovat kaikin puolin erinomaisia, taitto ilmeikäs. Kirjaa on hauska selailla. Jopa japaninkieliset tekstiosuudet ovat niin kauniita, että katselen hyvilläni upeita kirjainmerkkejä.

Teekulhoja käytän tavan takaa, mutta useimmiten maidon kuumentamiseen mikrossa cappuccinoa varten. Vaahdotus hoituu akkukäyttöisellä pikku vispilällä.

Bambuvispilä pääsi eilen käyttöön, kun  pitkästä aikaa valmistin vihreää teetä. Uusin operaation tänään, jos hyvin käy.

Kuvassa taka-alalla näkyy kaksi pikkuista peltipurkkia. Toisen kyljessä lukee Macha. Sisällys on hienoa vihreää jauhetta kuivattuna. Ihan varma en ole sen säilyvyydestä. Purkit ovat näet seisseet jääkaapissa jokseenkin unohdettuina.

Rottinkinen tarjoilupöytä on oiva alusta myös Japanista tuomilleni kahdelle lakkaesineelle. Pikku tarjotin ja sen parina kannellinen rasia ovat jatkuvasti näytteillä pöydän alatasolla. Kuvassa rasia lymyää bambuvispilän takana. 

Kuparinen maljakko on oikean suomalaistaiteilijan, kultaseppä Reijo Raitilan tekemä ja kauan sitten häneltä lahjaksi saatu. Japanilaisittain ajatellen lienee noloa, että maljakossa komeilee tekokrysanteemi. Lajike on kylläkin kohdallaan, sillä krysanteemi on Japanin kansalliskukka.

Kaiken taustana on Kiinan Xianista aikoinaan ostamani akvarelli, jota yhä katselen mietiskellen. Minusta se henkii zeniläistä tyyneyttä, arvoituksellisuuttakin ajan virran äärellä.

Astelmia kootessa muistui mieleen eräs lauantai Japanin-kiertomatkalta 2008. Silloin minulle järjestyi yksityistä ohjelmaa, kun VV oli sopinut kiotolaisystävänsä kanssa, että tämä vaimoineen vie minut sammalpuutarhaan.

 Ensin kuitenkin mentiin Bambutemppeliin

Tuota pikaa asetuimme lattialle istumaan ja eteemme tuotiin kulhollinen vihreää teetä. Makea, vihreällä teejauheella maustettu suupala maistui hyvältä. Paperiin kirjoitettu teksti olisi ollut hauska lukea, jos olisin moiseen kyennyt.

Hiljaisuuden vallitessa katselimme edessä avautuvaa näkymää hyvin kauan. Ihmeellinen kokemus!

 

ありがとう arigatō