keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Älykello stressitestinä

 

Kuinka rannekello voikaan koetella ihmistä perinjuurin! No, kyse ei ole pelkästä kellosta, vaan älylaitteesta, josta yksin asuvana toivon itselleni turvaa. Kello näet tunnistaa mahdolliset kaatumiset ja kysyy ihan selvällä suomen kielellä, onko apu tarpeen. Jos on, SOS-viesti kutsuu paikalle apua.

Kolme vuotta hyvin palvelleen, oikuttelemaan ruvenneen Sony Experian tilalle ostin  iPhone 11 -kännykän ja siihen liitettävän Apple Watch 6 -kellon, huolenpitosopimuksen turvin käyttökuntoon asennettuina. Ostosten kanssa kotiin päästyäni tartuin ensiksi puhelimeen. Se tarvitsi yhtä ja toista justeerausta muokkautuakseen minulle sopivaksi. Olennaiset tiedot löysin. Ne olivat siirtyneet ammattilaisten toimin entisestä kapulasta uuteen asennuksen yhteydessä. Myös kellon sanottiin olevan käyttövalmis.  

Kului päivä tai kaksi, kunnes rupesin tutkimaan kelloa. Kellotaulun lisäksi esiin ponnahti näkymä, jossa näkyi ties mitä fitness-appeja. Minulle turhista piti päästä eroon. Pelkästään kokeilemalla kulutin akkua siinä määrin, että lataus oli tarpeen. Asetin kellon latausalustalle kai jotenkin väärin, sillä aamulla taulu paistoi mustana. Tarjosin lisää latausta, ja kas - melko pian kellotaulu näkyi taas. Mutta, mutta: se vaihtui äkkiseltään numeronäkymäksi ja pyysi pin-koodia. Eikä minulla ollut hajuakaan, mikä se voisi olla. En edes muistanut antaneeni kellolle mitään koodia, kun asennuspuuhan monissa vaiheissa pyöriteltiin papereita. Siinä tilanteessa kiirettä piisasi, sillä palveluun jonotettiin. Onneksi olin tehnyt laitteisiin huolenpitosopimuksen, jonka olin havainnut tarpeelliseksi jo iPadin hankinnan yhteydessä.

Yritin tuttua koodia: ei kelvannut. Seuraavaa sopi yrittää muutaman minuutin kuluttua. Taaskaan ei onnistunut. Odotusaika yhä uusiin yrityksiin kasvoi lopulta pariin tuntiin. Siihen päättyivät minun sorkkimiseni. Gigantin KnowHow auttakoon. 

Vikkelä nuori mies, varsinaiselta toimenkuvaltaan myyjä, tutki kelloa, kyseli pankkiyhteyden liittämisestä kelloon  ja antoi tuomionsa: Jos oikea koodi pysyy hukassa, laite on mennyttä! Vain Israelin armeija kuulemma pystyi murtamaan älykellon salauksen, mikä kuitenkin olisi laiton toimenpide. Monia kelloja kuuluu hylätyn alkumetreillä unohtuneen pin-koodin takia. Tämmöiset kellot paiskattiin siltä seisomalta elektroniikkaroskiin. Kaveri kertoi myös huiman jutun jäynästä, jonka hän itse ja muutama muu oli tehnyt yhdelle porukasta. Tämän puhelin oli sotkettu niin, ettei omistaja saanut sitä auki. Kesti vuosia, ennen kuin pulma ratkesi. Tarina ei kertonut, kuinka monta puhelinta tuttu oli ostanut sillä välin, kun kokeili yrityksen ja erehdyksen menetelmällä alkuperäisen puhelimensa avaamista oikealla pin-koodilla.

Allapäin pahoilla mielin lähdin syntymäpäiväni illansuussa palvelujen tarjoajan tiskilta kotiin mukana suositus ruveta muistiin merkiten kokeilemaan järjestelmällisesti pin-koodeiksi mahdollisia omia numerosarjojani. Ehdin yrittää vain kerran, kun puhelin ilmoitti, että liiallisten yritysten takia puhelin pitäisi nollata. Silloin akkuvirtaa oli vielä jäljellä melko lailla. Avuksi tuli aivan alkuvaiheen akun tyhjeneminen vahingossa. Jätin siis kellon makoilemaan pöydälle latausalustan viereen. Siinä mokoman  sopi nääntyä akkuvirran puutteeseen.

Seuraavana aamuna ymmärsin painua takaisin Giganttiin. Ihmeekseni pääsin jonottamatta jakamaan murheeni sen nuoren miehen kanssa, joka alun alkaen oli hoitanut sekä puhelimen että kellon asennuksen käyttökuntoon. Hän löysi oitis ratkaisun pulmaan kysymällä, tarvitsenko puhelimessa pin-koodia. Se on välttämätön, jos käyttää kelloa maksuvälineenä. Ei tarvitsisi näpytellä mitään kassoilla eikä kantaa huolta, pysyykö summa alle viidenkympin. Voisi hujauttaa suit sait vaikka tonnin.

Minulle moinen nopeus olisi turhaa turhempi. Kerran pari viikossa kauppareissulla hoitelen tyynesti maksamiset kortilla. Niinpä tämän KnowHown asiakkaita vakituisesena hommanaan auttavan tyypin kanssa sovimme, että kelloon pannaan pukki kohtaan ei pin-koodia. Eihän minun kellossani ole mitään ylen salassa pidettäviä kuntoilu- tai muita tietoja. Vaikea edes kuvitella, missä joku "varas" pääsisi käsiksi kellooni varsinkaan nykyisin, kun pysytellään kaukana muista ihmisistä. 

No, jänniä havaintoja tuli tehdyksi asioinnista noin kolmekymppisten nokkelien ja vikkelien miesten kanssa. Heille  älylaitteet ovat tuttua tutumpia. Asennukset hoituvat käden käänteessä silloinkin, kun pitäisi pysähtyä ja kehottaa asiakasta kirjoittamaan paperille ne pin-koodit, joita ilman ei tulla toimeen. Itselläni on käytössä F-Securen Key-sovellus, johon tallennan käyttämäni salasanat. Mutta äkkinäisessä tilanteessa, kun lennossa pyydetään keksimään uusia, käy just niin huonosti kuin minulle puhelimen kanssa ensi alkuun.  

Katastrofaalisen maanantai-iltapäivän käynnin jälkeen tiistaiaamuna sain erinomaista kohtelua ja opastusta sen lisäksi, että perimmäinen vaiva hoitui helposti sivuuttamalla. Niinpä aikaa riitti jutusteluun Applen ja Android-laitteiden ominaisuuksista sekä varsinkin niiden yhteensopimattomuuksista. Olenkin tähän mennessä jo saanut pikakurssin myös siinä, etteivät esimerkiksi kuvat siirry yhtä kätevästi kuin ennen puhelimen kamerasta OneDriven tai edes sähköpostin kautta Windows 10 -tietokoneelle.

Loppujen lopuksi kaiken hermoja raastavan ohessa oli hienoa tuta, kuinka lähes itseni ikäinen VV (Vakituinen Vierailija) tyynen rauhallisesti valoi minuun uskoa, että pulma ratkeaa. Kaiken kukkuraksi hän maksoi puolet kalliista hankinnasta synttärilahjana. Oli riemastuttavaa soittaa hänelle tuoreeltaan hyvät uutiset. Sopii toivoa, että vanhetessaan nykyiset nuoret miehet oppivat määräpaikoin hidastamaan sopivasti ainakin silloin, kun asiakkaana on juuri 80 vuotta täyttänyt täti-ihminen. 

Loppukaneetiksi kerron aamun kauppareissusta. Valokuvasta näkyy, että päätä suojaa pelkkä panta, jonka yleensä vedän alas otsalle, ulkona käytän usein myös huppua. Koronavirusten muunnelmia torjuin kuparivahvisteisella maskilla. Puhelimen saatoin jättää kotiin, sillä älykello tottelee samaa numeroa kuin puhelin. Pannan alta pilkottavat korvarenkaiden lisäksi kelloon bluetoothilla yhdistetyt plugit. Pikku näpäytyksellä puhelu yhdistyy kuulokkeisiin, joissa on myös mikrofoni. Harmi, ettei kukaan soittanut!

Näillä virityksin aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Eipä ole askareista pulaa pitkään aikaan, niin alussa huomaan olevani ainakin älykellon käyttäjänä. Puhelin onneksi ei eroa kovin paljon entisestä Sony Experiasta.

 


4 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Paljon Onnea! Noilla eväillä ja pysymällä alati kehittyvän teknologian kyydissä jatkat skarppina uudella vuosikymmenellä!

Lissu kirjoitti...

Kiitos toivotuksista. Huojentuneena kerron, että puhelimen kanssa sujuu jo. Kunpa myös kello taipuisi kaverikseni!

vanski kirjoitti...

Piti mennä takaisin tekstin alkuun, että mitä sillä älykellolla nyt oli virkaa?! Kaikki pin-koodit ja muut kännyssä ovat nyt minulle täysin pois suljettuja, minä hehkuta ikivanhaa Nokiaani, joka palautui takaisin pudottuaan auton katolta sata km sitten...kun ei olut pinniä, niin löysivät numeroita ja soittelivat!Ja uskallanko sanoa, että huolimatta auton alla jäämisestä, toimii hienosti...Uuuta en uskalla ajatellakaan! Onnea kellosi kanssa, riemu on suuri, kun sen joskus hallitset!

vanski kirjoitti...

Sorry kirjoitusvirheet...