Treffit Tuomiokirkkopuistossa johdattelevat luontojaan etsimään ruokapaikkaa jokirannasta. Varma valinta on poikkeaminen Mamiin. Maskinaamoja osui paikalle useita, eikä suotta. Kelpo lounaan sai jokainen. Meitä kahta naisihmistä onnisti, kun pitkästä aikaa nautittiin paikan erinomaista haukimureketta ja remouladea.
Jälkiruuaksi eteemme tuotiin suklaabrownie kera vaniljajäätelön sekä kupposet espressoa. Ah, mikä lisänautinto!
Hiljattain Joella-galleria esitteli Kuutti Lavosen uusinta grafiikkaa, mutta teokset ovat vaeltaneet jo muualle. Niin teimme mekin ja ihailimme tovin kotoista Aurajokea sekä ylä- että alajuoksun suuntaan.
Luonnikkaasti taival jatkui Wäinö Aaltosen museoon. Uksi pysyi lukittuna, koska emme olleet varanneet paikkaa katsomaan meneillään olevaa näyttelyä. Juonikas yritys koukata kahvilan kautta museon aulaan pysähtyi köysiin. Tyynesti nielimme pettymyksen soittamatta lipunmyyntiin, josta ehkä olisi voinut neuvotella pääsyn näyttelysaleihin.
Palailtiin pitkin läntistä jokirantaa kohti keskustaa. Kuvasin ohi mennen Mika Natrin teoksen Pilvet. Ihmeekseni tekijän tai teoksen nimeä ei löytynyt ilmavasta, kookkaaasta teräsluomuksesta. Siinä päivän taideanti.
Kierros jatkui Yliopistonkadulle. Piti etsiä kesäkäyttöön sopivia puseroita. Niitähän löytyi kaksin kappalein, minkä jälkeen oltiin valmiit suunnistamaan Fazerin kahvilaan Aurakadulle. Sinne meidän Turku-retkemme yleensä päätyvät.
Kuvassa kahvila näyttää tyhjältä, vaikka useissa pöydissä istuskeli ihmisiä nauttien kuka ateriaa, kuka kahvia ja leivonnaisia. Leppoisa puheensorina kieli eristysten väistymisestä. Juttukaverini upea villapaita kirvoitti pohtimaan, kuinka moisia isotöisiä kudonnaisia onkaan syntynyt talven mittaan. Ystäväni sukulainen tuli kutoneeksi kaikkiaan kolme komeaa villapuseroa. Hän näet pystyy keskittymään muun muassa videoneuvotteluihin kutomalla samaan aikaan, niin kuin takavuosina monet opiskelijat luennoilla.
Kahvilaelämä elpyy, mutta vielä saadaan odottaa Turun kauppatorin jättiremontin valmistumista. Tiettävästi vasta syksyllä 2023 juhlitaan uusittua toria. Sen alla kylläkin toimii jo avara parkkihalli, mikä on tullut kertaalleen testatuksi.
Toistaiseksi näkymät kahvilan ikkunasta torille päin tarjoavat enimmäkseen vain rakennustyömaan seinämiä. Eipä haitannut, kun meistä kumpikin suunnisti kohti bussipysäkkiä, jolta pääsi kotinurkille.
6 kommenttia:
Ihan kuin ei koronaa olisikaan! Tuntui varmaan hyvältä!
Niin tuntui, vaikka ihmeteltiin, miksei tyhjyyttä ammottavaan museoon päässyt varaamatta paikkaa. Kulttuuripaikat sietäisi jo avata ravintoloiden tapaan.
Aika hyvin onnistuitte taideretkellänne keräämään yhtä ja toista. Eihän se ole Turussa vaikeaa, kaupunki kun on niin kaunis ihan semmoisenaan. Tätä en olisi nuorempana huomannut, mutta nykyään näen sen aina vain paremmin. Isointa osaa ei ole onnistuttu tuhoamaan, vaikka kova on ollut yritys. Tykkään varsinkin kaupungin valoisuudesta, verrattuna esim Helsinkiin. Saa kiittää tuota vanhaa Aurajokea ja matalampaa rakennuskantaa.
Turussa on kiva käydä, vaikken aikoinaan jaksanut pitkään asua jokirannassa. Kuusi vuotta riitti.
Jokohan muuten olisi aika yhteiselle keikalle Qvenselin kahvilaan?
Jep, ensi viikoksihan luvataan lämpeneviä säitä. Palataan whatsappin puolella.
Selvä se.
Lähetä kommentti