Nautin kirjan lähes yhdeltä istumalta hyvilläni siitäkin, että jälkivaikutelma tuotti hyvää mieltä ja halun tutustua Hattulan kirkkoon paikan päällä. Hassua, että tiettyinä työvuosina ajelin Kangasalta Hämeenlinnaan ja takaisin poikkeamatta katsomaan, miltä kirkko sisältä näyttää. Tiedän jo, että myös Lohjan kirkkoon pitäisi tutustua sinne maalattujen kuvien takia. Niitä tekemään Kanto lähettää kaksi henkilöään romaaninsa lopuksi.
Kustantaja Gummerus tarjoaa kirjailijasta ja hänen uusimmasta teoksestaan nämä tiedot:
Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla
Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?
Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.
Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.
Lisäherkkuna kustantaja tarjoaa sivullaan linkin Youtubeen. Videossa Anneli Kanto esittelee Hattulan kirkkomaalauksia.
Mielessä pyörii yhä Pelliina ja muut itsensä "syrjäläisiksi" kokeneet hahmot. He ovat ulkopuolisia, joista kuitenkin piirtyy eloisan täyteläisiä ihmisiä moninaisine tunteineen, mietteineen, puheineen ja kiistoineen. Kaiken aikaa tehdään työtä niin kauan kuin valoa riittää. Kaikkinaiset ammatin vaikeudet saavat luontevan tilansa osana urakan edistymistä. Erityisen vavahduttavaa oli lukea mestarismaalarin mietteitä taiteilijasta ja hänen loputtomasta pyrkimyksestään kehittyä. Kuvan ja sen tekijän välinen yhteys avautuu, vaikka aiheet ovat peräisin Raamatusta ja kuvista on sovittu tilaajan edustajien kanssa. Nämä puolestaan ovat kiistelleet ankarasti saadakseen omat suosikkipyhimyksensä kuvalistaan.
Vastaan hangoitelleen ykkösmaalarin kehittymistä osoittaa, kuinka hän taipuu hyväksymään hameniekan osaksi kirkkomaalarien porukkaa, vaikkakin pakkoraossa. Pelliinaalla on muodontajua, oppimiskykyä ja sinnikkyyttä. Eikä hän säiky korkeitakaan paikkoja. Niinpä hän saa tarkkaa opastusta miesten hallitsemaan työhön, josta lopulta urkenee tytöllekin ammatti.
Ja kaikki kerrottuna sävykkäällä, ilmaisuvoimaisella suomen kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti