torstai 16. syyskuuta 2021

Päivän pyörähdys

Anu Pentikin Alussa oli siemen -näyttelyn viimeinen viikko on meneillään Wäinö Aaltosen museossa. Siinä päivän pääohjelma, kun sonnustauduin huristelemaan bussilla Turkuun. Matkaseuraksi osui tuttuja miehiä, jotka suuntasivat viikoittaiseen kahvitteluun rakentajien ammattikuntansa kerhohuoneelle. Yksi heistä päätteli kassistani, että olen menossa torille. En mennyt, vaan ennen museokäyntiä poikkesin alusvaateostoksilla ja apteekissa.

Asioilta ehdin sopivasti Cafe Wäinöön lounaalle, ennen kuin museo avasi ovensa. Tarjolla oli muun muassa hernesoppaa kahtena versiona. Jälkiruuaksi tuotiin pöytään vasta paistettu lätty hillolla ja kermavaahdolla terästettynä. Koko lysti maksoi nippa nappa 8 euroa. Poikkeanpa joskus uudestaan.

Kassi ja laukku kaappiin suljettuna ja naama piilossa maskin takana pääsi ihmettelemään hauraita saviluomuksia niitä kolhimatta. Avauskuva räväyttää näkyville voikukkia nupuista vaiheittain kehkeytyviin kukintoihin otsikkonaan Lapsuus. Jykevät puuvarret kannattelevat taiten savesta muotoiltuja umppuja, kun taas kuoleva voikukka pötköttää maassa terälehdet valjuina. Ideoiden kehittely valmiiksi teoksiksi on vaatinut valtavasti niin ajattelua kuin kätten taitoja.

 


Voikukan leijailevat siemenhyötyvät täyttävät yhden salin kiinnitettyinä lankojen varassa kattorakennelmiin. Kaunista. Samoin viimeinen sali tarjoaa kattoon ripustetuin valkoisin puikoin näkymän, josta syntyi mielikuvia pohjoisen lumilakeudesta.

Viimeinen sali puhkeaa väriloistoon Ilon puutarhana.

Teosten syntyä valottaa elokuva savitöihinsä uppoutuvasta Anusta, joka esittelee omaa elämänkaartaan taustaksi töilleen. Kiinnostavaa.

Yleisöä oli tänään liikkeellä jonoksi asti.


Mukana on myös jyhkeitä puuveistoksia puhkeamassa lehteen. Vaikuttavaa.

6 kommenttia:

  1. Hieno näyttely!

    Meillä on Kouvolan Kuusankoskella Kymen Paviljongissa pieni Pentik Galleria ja Pentik-kauppa, jossa myös outlet-tavaraa, lounaspaikka ja vielä juhlatila, jossa olen ollut usein kameraseuran pikkujouluissa.
    Paviljongissa on aika ajoin näyttelyjä, mutta ei näin laajoja kuin tämä Wäinö Aaltosen museon näyttely elokuvineen. Toivon, että se tulisi meidän taidemuseoon ja uskon, että tuleekin, koska Anu Pentik on kotoisin Kuusankoskelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, en tiennytkään, että Anu Pentik on Kuusankoskelta. Näyttely kertoo onnellisesta taiteilijasta, joka on selvinnyt omista alhoistaan. Luomisvoimaa riittää yhä.

      Kivaa oli tutkia myös pientä myyntipöytää. Sieltä ostin pikku kipon tuliaisiksi ensi viikon visiitille pojanpojan ja hänen Miansa luo.

      Poista
    2. Ostin viikonlopun sukulaisreissulta palatessa tienvarsimyymälän Pentik-kaupasta Riihimäellä tyynynpäällisiä sohvatyynyihin.
      Pentikin tekstiilit ovat myös hyvin kauniita, torkkupeitot, lakanat, patalaput ym.

      Poista
    3. Minullakin on käytössä Pentikin tekstiilejä ja astioita. 👋🤗

      Poista
  2. Tykkään Pentikin töistä, itsellni on ihan käyttöastioita, joista en luovu, kauniita ovat. pentikin näyttely oli täällä joku vuosi sitten ja siellä mietin, jotta minne ne kaikki ihanuuudet joutuu!? Ne olivat niin suuria kooltaan, lisäksi tietty kalliitaa jo tehdäkin. Noitakin kun katselin, joita siis näit, niin olisihan ne suotavaa, että ne jonkun portinpieltä koristaisivat, vaan taitavat jäädä taiteilijan omaan varastoon/säilöön ja katovat sinne! Sääli, kauniin pitäisi päästä kiertämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kirjoitat teosten sijoittamisen hankaluuksista. Mihinkään portinpieliin niistä ei ole, sillä savi on haurasta ja värit haihtuvia ulkotiloissa. Ehkä näyttelyn runsaat teokset viestivät sekä elämän rikkaudesta että kauneuden katoavaisuudesta.

      Poista