sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Tragikomedia Tanskanmaalta

Keväästä asti suunnitelmissa on ollut katsoa Yhdet vielä -leffa, koska vanhin tyttärentytär sitä painokkaasti suositteli. Vuokrausmahdollisuus avautui viikko sitten. Niinpä perjantai-iltana homma hoidettiin. Ohi oli mennyt tieto, että juuri tämä elokuva sai Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar 2020 -palkinnon. Ihmekös, että se vakuutti myös kotikatsomossa. 

Mielessä väikkyy yhä saman ohjaajan Jahti, josta kirjoitin tämän blogijutun. Kummassakin leffassa ohjaaja-käsikirjoittaja Thomas Vinterberg tarkastelee tanskalaisyhteisöjä, joista erottuu huolestuttavia piirteitä. Aikuisten, lasten ja nuorten suhteita valaistaan hätkähdyttävän toden tuntuisesti. Suosittelen alkajaisiksi lukemaan Heini L:n Taikalyhty-blogissa julkaiseman tarkan arvion Yhdet vielä -leffasta.

Yhdet vielä -elokuvan kaveriporukka, kaikki opettajia, päätyy kokeilemaan viinan elvyttävää vaikutusta pikku hiprakassa. Tapahtumien yllä leijuu katastrofin uhka. Katsoja liimautuu seuraamaan kokeen edistymistä ja eskaloitumista miltei henkeä pidätellen.

Elokuvaa on mainostettu komediana, mikä mielestäni johtaa hakoteille. Etenkin historian opettaja Martinin valahtaminen ponnettomaksi maailmansodan jankkaajaksi näyttäytyy järkyttävänä. Oppilaat nousevat vastarintaan ja ovat huolissaan tulevista päättökokeistaan. Paha tilanne laukeaa, kun Martin ottaa pari napsua ennen tunnille menoa. Ja kas, opettaja piristyy nostattamaan kiinnostusta käsiteltävään aiheeseen.

 

Taustalla on neljän kollegan kanssa sovittu "tieteellinen" kokeilu puolen promillen kestohumalan myönteisistä vaikutuksista.

Hellyttävin kohtaus on mielestäni se, kun jumppamaikka pikkukännissä luotsaa rillipäistä poikaa pärjäämään muiden joukossa. Samainen vanhan koiransa kanssa yksin elävä mies päätyy omalta kohdaltaan lopulliseen ratkaisuun. Hautajaisten jälkeen kolme totista kaveria kypsyvät lopettamaan kännikokeilunsa.

Porukasta vain musiikin opettajalla ja Martinilla on yhä vaimo ja perhe, mutta onnellista parisuhdetta leffassa näytetään vain kerran. Martinin aloitteesta perhe on lähtenyt kanoottiretkelle, kuten vuosia aiemmin. 

Pariskunta juttelee keskenään, ja syttyy toisistaan omassa teltassaan. Martinin sairaanhoitajavaimo tunnustaa ikävöineensä miestään. Kaksi poikaa on varttunut jo isoiksi. Kotihommat sujuvat, yhteydenpito takkuaa. Vaimo päivystää öisin sairaalassa, mies istuskelee allapäin keittiön pöydän ääressä.

Ei tunnu ihmeelta, että kaverukset päätyvät Martinin aloitteesta nostamaan humalatilaa kunnon känniin. Sen vaikutuksista nähdään kipakkana sarjana otoksia maailman mahtajista, jotka on bongattu näkyvästi humalaisina hoitamassa julkisia tehtäviään. Sekös meitä naurattaa ja samalla hirvittää. 

Kukaan ei ole mahtimietsen avustajien lailla pelastamassa kaveruksia katastrofilta, kun he umpihumalassa möyrivät kaupassa niin, että hyllyjä kaatuu ja pulloja särkyy. Edes poliisia ei näy toikkaroinnin jatkuessa öisellä kadulla. Näky ei naurata.

Kummasti koulussakaan kukaan muu miehistä ei jää kiinni kuin jumppamaikka, joka on jemmannut pullojaan urheiluvälinevarastoon. Näitä pullojen piilottelijoita lienee siellä täällä.

Kiinnostava on kysymys yleisestä ja ylettömästä viinan juonnista, josta Martinin vaimo kerran tuskastuneena huomauttaa. Homma jatkuu jatkumistaan sukupolvesta toiseen, kuten leffan loppukohtaus antaa aiheen päätellä. Martinin osallistuminen oppilaidensa juhlintaan toistaa hänen kokemuksiaan omilta nuoruusajoilta, ellen muista väärin. Leffa näet alkaa huimilla ryyppäjäisillä. Sama toistuu elokuvan lopussa nuorten selviydyttyä lopputenteistään ja saatua ylioppilaslakkinsa. Kehä umpeutuu.

Martin, jonka luota perhe on muuttanut toisaalle, on lunastanut paikkansa oppilaidensa suosikkina jo ennen loppujuhlintaa. Hän on se opettaja, joka ottaa suorasukaisesti puheeksi oppilaiden alkoholin käytön määrät. Ne kuulostavat niin suurilta, että luulisi monen saaneen myrkytyksiä, mutta nuoret sen kuin kukoistavat.

Juhlinta rannalla tuo Martinista esiin nuoruusvuosiin jääneen puolen: opettajakavereitten mukaan hän on ollut suuntautumassa ammattitanssijaksi. Tiettävästi Martinia esittävä Mads Mikkelsen on ollut tanssija 30-vuotiaaksi, kunnes näyttelijän ura urkeni. Taitaa olla niin, että Mads itse Martinina nostaa tanssillaan elokuvan lopun euforisiin sfääreihin. Sinne häntä siivittää vaimolta kesken juhlinnan saadut tekstiviestit, joissa eroa hakenut vaimo kertoo kaipaavansa miestään. Yhteiseen elämään paluu tuntuu mahdolliselta. Vai viekö huima hyppy veden yllä miehen sittenkin turmioon?

Jahdin tavoin Yhdet vielä -leffa ajatteluttaa ja jututtaa. Mitä meistä itse kukin mahtaakaan etsiä ja saada alkoholista? Entä millä hinnalla?

Tämä huomautus on syytä lisätä: katselukumppanin mielestä nelikymppiset miehet tuntuivat epäuskottavilta ryhtyessään viinatestiin. Sen tulos ei voinut olla mikään yllätys heille itselleenkään.

Kiitokset Sonjalle leffavinkistä!


8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä esittelystä! kUvauksesi jälkeen tekeekin mieli katsoa tämä elokuva, aiemmin minua inhotti aihe liikaa. Mies alkoi parhaillaan etsiä omalta koneeltaan, mistä tämän voisi vuokrata.
    Jahti on hurja ja hurjan hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ohjaaja perimmältään taitaa pohtia parisuhteen hyytymistä. Mihin katoaa elävä kosketus kumppaniin ja samalla omaan itseen? Viina virkistää, mutta vain hetken pienen.

      Poista
  2. Vuokrasin elokuvan Elisa Viihteestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies sanoi löytäneensä Telia-viihteestä. Huomenna katsotaan.

      Poista
    2. Joo-o. Olen katselukumppanisi kanssa samaa mieltä, aika lailla epäuskottavaa tuon ikäisiltä.

      Mads Mikkelsen on hyvä näyttelijä. Opettajan ahdinko ja umpikuja, kun into on poissa, oli hyvin näytelty.
      Lopputanssilta odotin enemmän. Toivoin, että toiset olisivat laonneet sinne aukion laidoille ja mies olisi tanssinut uljaammin ilman niitä välihörppyjä. Ehkä tämä tanssi kuitenkin kuvasi enemmän kaiken epävarmuutta, vaikka toivoakin jo oli näkyvissä avioliiton pelastamiseksi.

      Jahti on parempi.
      Eikö tämän parempia nyt sitten ollut ulkomaisen elokuvan voittajaksi?

      Poista
    3. Olipa kiva lukea teidän tuumailuistanne leffasta.
      Jossain tekstissä epäiltiin, että ohjaajan tyttären kuolema kesken elokuvan teon olisi ollut vaikuttamassa Oscar-raatiin. Mene ja tiedä.
      Leffasta mietin vielä miesten keskenkasvuisuutta. Kaveriporukka korvaa perheen, jos sellaista enää edes on. Yksi kavereista oli nainut rikkaan vaimon, joka käskytti miestä kuin palvelijaa. Näinkö kuvio kehkeytyy parisuhteissa lasten ollessa pieniä? Sellaista näkemystä käsikirjoittaja tarjoilee.
      No, joka tapauksessa meillä leffaa katsottiin tiiviisti. Lopun tanssin päätyminen leiskaukseen veden yllä on minulle yhä arvoitus.

      Poista
  3. Yleensä nimi Mad Mikkelsen takaa hyvän elokuvan, mutta että pitäisi mennä oikein leffaan istumaan ja katsomaan sekoilevia juoppoja, siinä menee kyllä raja! Haju ei sentään taida olla vielä ladattavissa....Riittää kun asuu Hesassa! Miksi se Sonja sitä suositteli?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Sonjan perusteluja. Uumoilen, että 35-vuotiaalla on sopivaa kokemuspohjaa, vaikkei hän olekaan mikään vakiobilettäjä. Kysyn asiasta, kun runsaan viikon kuluttua tavataan.

      Poista