torstai 28. lokakuuta 2021

Hyvässä hoidossa

 

 


Tutuksi on tullut reitti Turun yliopistollisen keskussairaalan T-yksikköön ja sen sydänpolille. Kolmisen vuotta sitten minulle ensimmäistä kertaa ehdotettiin tahdistinta sydämeen. Nyt hanke on toteutunut.

Tiistaina näet koitti se hetki, jolloin aamulla varhain marssin toimenpiteeseen. Kokemus kannustaa jakamaan tuntoja, sillä myönteiset vaikutukset tuntuvat jo. Nukkuminen onnistuu! Syke ei enää putoa liian alas. Viime kuukausina opin, että alle 40:n syke sysäsi usein käyntiin eteisvärinän. Ja mokoman sivuilmiö juoksutti vessassa alvariinsa, mikä häiritsi pahasti nukkumisia. Parin tunnin yöunilla piti pärjäillä, kun enempää ei monesti ollut tarjolla.

Muistelen nyt hymyssä suin sairaalareissua. Huolenpidosta nautin joka käänteessä. Sain valita sängyn tai säädettävän lepotuolin. Tuoli sopi minulle hyvin. Siitä tulisi majapaikkani toimenpiteen jälkeen. Kipeän polven takia minusta ei ollut rivakasti kävelemään, joten pyörätuoli sujahti istuttavakseni ykskaks. Ja sitten mentiin vauhdikkaasti hoitajan työntäessä pitkin käytäviä. 


 Melkoinen ryhmä hoitajia, kaikki naisia, otti minut vastaan asianmukaisessa huoneessa ja ryhtyi valmistelemaan toimenpiteeseen. Suuri kuvaruutu sijaitsi potilaspritsin tuntumassa. Jonkinlainen teltta ilmestyi ylleni. Oikealle jätettiin aukko, josta usein näkyi kurkistavan yksi ja sama tummatukkainen hymyilevä hoitaja. Paljon muuta en nähnytkään. Mutta kuulin hääräämisen ääniä. Sain tipan käteeni ja ties kuinka monta lätkää sinne tänne yläkroppaani. Olo oli aivan mainio.

Hommissa tuntui olevan tarkka järjestys, koska yksi hoitajista tokaisi, ettei ole vielä valmis, vaikka hän on partiolainen. Lääkäri kävi moikkaamassa ja kertoi nimekseen Helena. Vielä tovi, niin alkoi puuduttaminen ja lääkärin varsinainen urakka. Sen kuluessa minulta kyseltiin kuulumisia. Itse utelin, onko meneillään koulutus, kun jalkopäässä kaksi ihmistä puheli kuin opetustilanteessa. Oikein päättelin, sillä vastaaja kertoi, että heidän on jatkuvasti perehdyttävä uusiin kojeisiin ja ohjelmiin. 

Tutuksi jo tullut hoitaja kurkisteli tavan takaa naamaani varmistaakseen, että olin tajuissani. Olisivat mielellään kuunnelleet minun vaikka tarinoivan, mutta eipä irronnut.

Reissu toimenpidehuoneeseen kesti kaikkiaan pari tuntia. Pyörätuolikyydillä viiletin takaisin tarkkailuun, jossa tapasin saman hoitajan kuin tullessani. Hän kysäisi leppeästi, maistuisiko minulle aamukahvi. Toki maistui. Sain myös tuoremehua ja juustoa leipäviipaleella. Aamutuimaan kaikki syömiset olikin pitänyt jättää. Vain puoli lasillista vettä sallittiin ennen H-hetkeä. 

Ei aikaakaan, kun jo tarjoiltiin kelpo lounasruokaa. Sekin maistui mukavan tuolin pystyasennossa. Aterian jälkeen oikaisin tuolin, ja uni maittoi ylleni levitetyn lämpöpeiton alla.

Verhojen takana pötkötti sängyissä pari muuta potilasta. Emme jutelleet keskenämme. Iltapäivän alussa paikalle saapui Sydänliiton edustaja kertomaan, mihin kaikkeen toimintaan olisin tervetullut. Myös vertaistukea olisi tarjolla. Lupasin liittyä Liedossa Härkätien sydänyhdistykseen. Sain yhteystiedot saman tien. 

Tuttu hoitaja jakeli olennaista tietoa haavanhoidosta ja avasi minulle myös Tahdistinpotilaan digihoitopolun. Reitti tupsahti jo sähköpostiini, mutta vaatii vielä rekisteröitymisen. Terveyskylä.fi-sivustolta kannattaa etsiä tietoja muun muassa tahdistimen asennuksesta. Vielä jykevämmän kuvan siitä saa tästä videosta.

Kiitin hoitoryhmää heti, kun minut autettiin ylös toimenpidepöydältä. Olen aivan otettu, että meillä Suomessa saa näin laadukasta verovaroin kustannettua hoitoa upeissa tiloissa. En ole narissut enkä narise veroprosenteistani, vaan kiitän koko julkista systeemiä. Kotikunnan terveyskeskukseen varaan ajan ensi viikon perjantaille, jolloin tikit poistetaan. Laboratoriopalveluita, jotka ovat osa TYKS-Labia, nautin jo ennen operaatiota omassa terveyskeskuksessa. Homma tosiaan toimii.

Yksi murhe vielä on: polven nivelrikko ärtyi pahaksi juuri ennen sydänasian hoitamista. Viritykset Coxaan ovat voimassa, mutta voivat toteutua aikaisintaan ensi helmikuussa, kunnes sydämeen asennetut johdot ovat ehtineet kunnolla kiinnittyä. Nyt pitää keksiä konstit, jolla särkevä polvi asettuu riittävästi. Apua tähän olen etsinyt ja saanut paikkakunnan Mehiläisestä sekä eräältä fysioterapeutilta. Terveyskeskusta en enää rasita polvihommalla.




4 kommenttia:

  1. No johan oli yllätys! Onneksi kaikki näyttää onnistuneen ja yleensä tuo tahdistin kai onnistuukin hyvin, olen ollut kuulevani. Pieni elämänmuutos taitaa kuitenkin olla edessä, vaikka siihenhän sinä taidat olla jo sen mökin hävityksen myötä tehnytkin! Nyt vain ohjeitten mukaan ja toipumista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle, Vanski, huomioista. Just niin asia on. Onneksi mökkitöitä,ei enää ole rasituksena, kun kotihommissa on ihan tarpeeksi askareita.

      Poista
  2. Hyviä toipilaspäiviä, Lissu!
    Itselläni oli samanlainen iso kiitollisuuden tunne, kun lähdin sairaalasta uuden lonkkanivelen kanssa. Jaksoin päivästä toiseen riemuita siitä, että minut pystyttiin korjaamaan.
    Kunpa meillä pysyisi korkea tutkimuksen taso Suomessa. Lääketieteessä jos missä kehityksen yhä parempaan on huomannut selkeästi oman elämän aikana.

    VastaaPoista
  3. Kiitos toivotuksista. Kipulääkittynä toipilas pääsi eilen jo kävelylle keppi turvana. Ihana sää auttoi ulkoilussa. Kyllä tämä tästä hoituu samoin kuin omalla kohdallasi lonkkanivel uusittuna. 👋🤗

    VastaaPoista