torstai 13. tammikuuta 2022

Näinkin voi ihmiselle käydä

 

 Pimeinä talvi-iltoina tulee katselluksi telkkarista milloin mitäkin. Ensimmäisen osan Kuninkaan salaisuus -minisarjasta taisin osua näkemään ilman omaa tallennusta. Kiinnostuin sen verran, että kolme muuta osaa merkitsin tallennettaviksi Elisa Viihteen palveluun. Neljättä osaa en edes malttanut odottaa, vaan katsoin sen Areenasta, järkyttyneenä. Onko näin tosiaan voinut tapahtua miehelle, joka hakee apua kuninkaalta, jotta saisi luvan alkoholitarjoiluun ravintolaansa Lidoon?

Sarja perustuu tositarinaan kellarimestari Kurt Haijbyn ja Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n suhteesta. En rupea jäljittämään historiaan kirjattuja faktoja tapahtumista, joihin muun muassa tässä lehtijutussa ja tässä Wikipedia-artikkelissa viitataan. Minulle riittää TV-sarjaan tulkittu "totuus".  Sytyin draamasta, josta käsikirjoittaja Bengt Baskered ja ohjaaja Lisa James Larsson ovat erinomaisten näyttelijöiden avulla tehneet järisyttävän todentuntuisen. Käsikirjoittaja näyttelee draamassa kuninkaan hovimarsalkan roolin.

Toinen virkamies, överståthållare eli ylikäskynhaltijaä, Torsten Nothin halveksii koruompelua harrastavaa  kuningasta Kustaa V:ttä, jota Staffan Göthe esittää koskettavasti, ja toimii kuin vanginvartija. Kuningas ihastuu nuoreen Kurt Haijbyhyn, mikä uhkaa  hovin mainetta. Nothin, jonka roolissa nähdään Reine Brynolfsson, masinoi jyrkät toimet Haijbyta vastaan. Roolisuoritus on niin vakuuttava, että katsojana aloin inhota miestä ja toivoa miehen kompastuvan omiin vehkeilyihinsä. Överståthållare ei kaihda mitään keinoja Sverrir Gudnasonin tulkitseman Haijbyn tuhoamiseksi.


Kun suhde paljastuu Haijbyn Anna-vaimolle (Sanna Krepper), tämä uhkaa tehdä tuolloin sodomiaksi luokitellusta teosta julkisen ja vaatii avioeroa. Nothin ostaa Anna Haijbyn hiljaiseksi huomattavin summin ja kannustaa avioeroon. Sen seurauksena Anna saa pariskunnan yhdessä omistaman ravintola Lidon kokonaan itselleen. Pikku hiljaa Kurt menettää kaiken: omaisuutensa, työnsä, kotinsa ja lopulta myös henkensä.

 

”Kukaan ei ole kunnioittanut ja rakastanut kuningasta kuten minä”, puolustautuu Kurt kiristyksestä syytettynä ja tuomittuna. Homoseksuaalisuus oli laitonta, eikä Kurt myöntänyt  homoseksuaalisuuttaan oikeudenistunnossakaan. Hänellä ei ollut esittää todisteita puolustuksekseen, sillä Anna hävitti kuninkaan Kurtille lähettämät kirjeet. Annallakaan ei ollut kuitteja rahansiirroista, sillä Nothin osasi salata pimeät tekonsa ja tallettaa lukkojen taakse arkistoon väistämättömät asiakirjat. Nothin esti Kurtin kirjoittaman avainromaanin pääsyn markkinoille. Vasta kuninkaan kuoltua 1950 Kurtin mielivaltaiset maasta karkoitukset, vankilatuomiot ja  sairaalapassitukset herättivät huomiota.

 

 


Odotin loppuun asti jonkinlaista hyvitystä Kurtille, turhaan. Sarja hiipuu kuviin Kurtista kaikkien hylkäämänä ja äärimmäiseen ratkaisuun valmistautuvana.

  ***

Valaisevaksi lopuksi suosittelen tätä QX Pohjoismaisen sateenkaarimedian juttua.

Erityisen antoisasti fiktion faktapohjausuudesta kirjoittaa Tommi Melender la 15.1.2022 Helsingin Sanomissa. Otin jutusta kuvakappauksen, vaikken tiedä pystyykö tekstiä lukemaan. Ole hyvä:


 


2 kommenttia:

  1. Olen katsonut tästä ensimmäisen osan. Pitää katsoa loppukin.
    Erikoinen tapaus.
    Ajattelen niin, että noilla kahdella miehellä ei ole ollut helppoa tuona aikana, jolloin kaikenlainen poikkeama yhdestä ainoasta hyväksytystä tavasta toteuttaa seksuaalisuuttaan oli rikos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuningasta paljon nuorempi Kurt sanoi tehneensä sen, mitä kuningas toivoi. Tämän yksinäisyys korostuu. Vangiksi itsensä tunteva kuningas rakastuu nuoreen Kurtiin, mitä leffaa katsoessa ei ihmettele. Koskettavia kohtauksia, joista Kurt maksaa kovan hinnan, on kuvattu herkästi. Leffa elää yhä mietteissäni.

      Poista