torstai 15. syyskuuta 2022

Avajaiset tulossa!


 Olin taas testaamassa, kuinka Turun kauppatorin tienoilla pääsee kävelemään. Jonkinlainen kulkuyhteys avautuu Yliopistonkadulta toriparkin suuaukon joenpuoleiselta reunalta ohi Nordean konttorin, siitä aitojen välitse Kauppiaskadulle ja takaisin Yliopistonkadulle ohi Ortodoksikirkon. En kuitenkaan tänään mennyt sitä reittiä, vaan tutkin, joko avautuu väylä Kauppiaskadun reunaa pitkin Wiklundin tavaratalolle. Onnistui, pitkästä aikaa!


Kun yritin vielä Hamburger Börsin sivuitse marssia Aurakadulle, ystävällinen rakennusmies lähestyi kertomaan, ettei reitti ole ihan vielä valmis. Hymyillen käännyin takaisin kohti toria. Sinne on jo pitkään päässyt Börsin nurkalta.  Kuvan otin matkan varrelta.

Aurakadun puoleiselta reunalta löysin opasteen lounaspaikkaan. Kävin vilkaisemassa, mistä pääsisi sisälle, mutten löytänyt ovea. Kuuntelin tovin parin rakennusmiehen juttelua. Jotakin itäeurooppalaista kieltä he puhuivat. En häirinnyt heitä kysymyksin, vaikka en löytänyt Torion ovea. 


Torin reuna-alueiden kaaosta katsellessa muistui mieleen, kuinka oma perheeni sai tuta pienessä mitassa jotakin samanlaista 1970-luvun alussa. Monien omakotitalon rakentajien perinteiseen tapaan meidänkin piti muuttaa jouluksi uuteen kotiin. Kuinkas kävikään! Talo ei millään valmistunut, mutta vuokra-asunnosta oli poistuttava jouluksi, sillä sen omistajat tarvitsivat välttämättä talonsa. 

Hyvät ystävät auttoivat pakkomuutossa ja majoittivat perheen kaksi aikuista. Lapset ja iso koira kuskattiin Turkuun vanhempieni hoiviin. Me rakentajat seurasimme perässä jouluaattona, mutta palasimme rakennushommiin ammattilaisten avuksi heti joulun mentyä. 

Uudeksi vuodeksi lasten huoneet ja jonkin verran muuta lukaalia oli saatu siihen kuntoon, että otimme jo vastaan joukon ystäviä uuden vuoden ja uuden kodin kunniaksi. Niissä bileissä tarjosin "kovaksi keitettyä" kanaa, kuten pitkään muisteltiin naureskellen.

Lieneekö niin, että isot hommat tuppaavat venymään? Kaikki se, mikä torista näkyy valmiina, näyttää  hienolta. Niin muuten meidän talostakin tuli erinomainen koti yli 30 vuodeksi.

Sunnuntaisiin Turun torin avajaisiin en aio yrittää. Niistä päivän Turun Sanomat tarjoaa ennakkotietoa sivukaupalla. Itse palaan torille vasta sitten, kun rakentajat väistyvät muihin kohteisiin. Syksyn mittaan linja-autopysäkit kuulemma palaavat torin laidalle. Silloin väistämättä me bussikyytiläisetkin näemme koko komeuden.

Tänään jatkoin tuttuja reittejä Valtion virastotaloon ja siellä sijaitsevaan Maanmittauslaitoksen Turun toimipaikkaan. Vein asuntoni ja autotallini osakekirjat siirrettäviksi sähköiseen rekisteriiin. Meidän taloyhtiö on tehnyt asiassa oman osuutensa. Saan postitse haltuuni mitätöidyt, hienot osakekirjat, sillä haluan tallentaa ne asunnon kansioon siltä varalta, että sähköiset yhteydet pettävät. Tiedoksi etenkin perikunnalle...

Mittavan päiväurakan päätteeksi tarjosin itselleni lounaan Blankossa.



2 kommenttia:

  1. Kaunis sapuska! Ja on se Turkukin koko lailla rempan kourissa kuten Hesakin...vanha tarttee remppaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havaintosi osuu kohdalleen. Puhun myös omasta kokemuksesta uuden polvinivelen takia. Ottaa aikansa, ennen kuin uusi asettuu kivuitta osaksi vanhaa kroppaa.

      Poista