Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turun kauppatori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turun kauppatori. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. toukokuuta 2023

Kaupunkielämää Turussa

 

Tänään askelet veivät uudesta kodista parin kilometrin päähän Turun keskustaan. Ostin kengät ja piipahdin nauttimaan appelsiinimehua yhteen torikahviloista. Hyörinää maltoin seurata vain tovin, sillä lähellä kukkamyyjät houkuttelivat katsastamaan, mitä kaikkea on tarjolla.

Pitkästä aikaa en tarttunut yhteenkään kasviin, sillä suojaamaton parvekkeeni voi edelleen olla liian kylmä kesäkukille. Katsotaan, jospa kesäkuussa innostuisin hankkimaan kaiteeseen pari pitkulaista istutusastiaa ja kumpaankin kaunista katsottavaa.

Kaupunkielämä kiehtoo Liedon vuosien jälkeen, ainakin vielä. Vanhastaan tuttu on Läntisen rantakadun tienoo kahvilapöytineen. Asuinhan lähettyvillä kuusi vuotta Kangasalta syntymäkaupunkiin tultuani. Paljon tuli silloin kävellyksi jokivarren reittejä. Tätä nykyä paremminkin Kaskenahteen itäisellä puolella, lapsuusaikaisilla kotikonnuilla Ispoisissa päin. Kouluvuosina jokirannassa istuskeltiin, kun päivään ilmaantui joskus hyppytunteja.


 Kahvilan sivuitse suunnistin tärkeään kohtaamispaikkaan Oobuun. Sinne meitä vanhoja luokkakavereita kokoontui lounaalle, kuten on tullut tavaksi joka kuukauden viimeisenä torstaina klo 13 jossakin Bassin talon ravintolassa.

Yksi porukasta tunnusti täyttäneensä kymmenittäin vuosia. Siitä ilosta pääsimme osallisiksi sankarin tarjottua kuohujuomaa koko pöytäkunnalle. Paikalle ehti kaikkiaan 11, kaksi Helsingistä asti.


Ylhäisesti Mannerheim tarkkaili ateriaansa nauttivia vanhoja kaveruksia, 1950-luvun oppikoululaisia.  Mietimme, mitä nykyiset parikymppiset tuumaisivat mahtimiehen kuvasta. Vissiin sentään tuntisivat. 

Herkkuruokaa nautin peräti liikelounaan malliin, sillä viikon päästä torstaina on sovittu sinetöitäväksi lukaalini ja autotallini kauppa Nordean konttorissa läheisen kauppatorin varrella. Keskiviikkona vielä katsastan entisen kauniin ja tilavan kotini Liedossa, kun siellä ammattilainen tekee loppusiivouksen. 

Pikku hiljaa iso muuttomyllerrys tavaroiden jakeluineen päättyy. On aika siirtyä uuteen vaiheeseen ja ruveta jossain määrin osallistumaan Saga-yhteisön tapahtumiin. Parissa konsertissa olen jo ollut kuulolla. Lisäksi liityin ruotsinkerhoon, joka tosin ensi viikon jälkeen jää kesätauolle. Uimassa ja vesijumpassa käyntejä jatkan mielihyvin. Ties mitä muuta passelia vielä mahtuu viikkoihini. 

Syksyn tullen jatkamme lounastapaamisia siten, että syyskuun lopun torstaina tutustumme yhteisvoimin Sagan monipuoliseen lounaaseen. Varaan ateriointia varten kabinetin, mutta noutopöydästä kukin hakee ruokansa normaaliin 12,70 euron hintaan. Sagan asukkaana minulle kuuluu lounas osana  palvelupakettiani.

Viileitä päiviä luvassa, mikä sopii vallan hyvin varsinkin ulkosalla liikkuessa. Kiinnostavaa tuta, mikä kesästä tulee. Eskoiseni syntyessä 1961 helmikuun lopulla kesän ainoat lämpimät päivät hujahtivat ohi toukokuussa. Kaiken kesää sitten satoi satamistaan. Vauvaa oli puettava lämpimästi, minkä hyvin muistan. 

Kuinkahan perhepiirin uusimman tulokkaan syntymän aikaan juhannuksen tienoilla riittää lämpöä ilman paksuja vaatteita? Nykyisin kaiketi liika lämpö osana ilmastouhkia on se vaara, jota eniten pelätään.


torstai 22. syyskuuta 2022

Toritarkastukset jatkuvat

 


Viime viikolla käyskentelin katsastamassa, kuinka Turun kauppatorin remontti edistyy. Silloin en löytänyt ravintola Torion ovea, tänään se jopa avautui kahdelle lounastajalle. Tupa oli melko täynnä puolilta päivin, joskin väkeä häipyi pian enemmän ulos kuin sisään. Emme olleet kovin innoissamme, sillä oudolla aterialla tunsi istuvansa kaikuvassa akvaariossa. 

Rakennustyöt jatkuvat Aurakadun puolella, mutta valmis toriaukea levittäytyy komeana Kauppiaskadun suuntaan. Ortodoksinen kirkko näkyy upeasti, kun kaikki työmaavempeleet on poistettu kirkon edustalta. Autot eivät enää pääse täyttämään Yliopistonkatua kirkon edessä, vaan ne ajetaan torin alle parkkihalliin. Torin laidan penkkejä joku hyödynsi päiväuniinsa, monia muita näkyi istuskelemassa nuorten kirsikkapuiden katveessa. 

Nälkää ei tarvitse nähdä torin seutuvilla, sillä joka laidalla ja myös keskellä toria on ravintoloita. Agnes pitäisi testata seuraavalla reissulla. Tuttuni on sen jo kertaalleen tehnyt, minä vain kurkistin ovesta sisään. Hienolta ja akvaariomaiselta näytti.

Jokirannassa on meneillään kansainväliset markkinat, joten marssimme niitä pällistelemään. Ostoshinkua ei ilmennyt, kuten ei myöskään torikauppiatten kojuilla. Iso joukko nuoria havaittiin keräämässä varoja Punaiselle ristille.

Kierroksen lopuksi painuimme Fazerin kahvilaan, jossa ei tarvitse pettyä. Torityömaa levittäytyy ikkunan takana, kunnes viimeistään marraskuussa kaikki maan alle piilotettavat rakenteet on saatu paikoilleen ja katetuksi. Viimeistään silloin, kun bussilla taas pääse suoraan torin laidalle,  monivuotinen riesa alkaa unohtua.






torstai 15. syyskuuta 2022

Avajaiset tulossa!


 Olin taas testaamassa, kuinka Turun kauppatorin tienoilla pääsee kävelemään. Jonkinlainen kulkuyhteys avautuu Yliopistonkadulta toriparkin suuaukon joenpuoleiselta reunalta ohi Nordean konttorin, siitä aitojen välitse Kauppiaskadulle ja takaisin Yliopistonkadulle ohi Ortodoksikirkon. En kuitenkaan tänään mennyt sitä reittiä, vaan tutkin, joko avautuu väylä Kauppiaskadun reunaa pitkin Wiklundin tavaratalolle. Onnistui, pitkästä aikaa!


Kun yritin vielä Hamburger Börsin sivuitse marssia Aurakadulle, ystävällinen rakennusmies lähestyi kertomaan, ettei reitti ole ihan vielä valmis. Hymyillen käännyin takaisin kohti toria. Sinne on jo pitkään päässyt Börsin nurkalta.  Kuvan otin matkan varrelta.

Aurakadun puoleiselta reunalta löysin opasteen lounaspaikkaan. Kävin vilkaisemassa, mistä pääsisi sisälle, mutten löytänyt ovea. Kuuntelin tovin parin rakennusmiehen juttelua. Jotakin itäeurooppalaista kieltä he puhuivat. En häirinnyt heitä kysymyksin, vaikka en löytänyt Torion ovea. 


Torin reuna-alueiden kaaosta katsellessa muistui mieleen, kuinka oma perheeni sai tuta pienessä mitassa jotakin samanlaista 1970-luvun alussa. Monien omakotitalon rakentajien perinteiseen tapaan meidänkin piti muuttaa jouluksi uuteen kotiin. Kuinkas kävikään! Talo ei millään valmistunut, mutta vuokra-asunnosta oli poistuttava jouluksi, sillä sen omistajat tarvitsivat välttämättä talonsa. 

Hyvät ystävät auttoivat pakkomuutossa ja majoittivat perheen kaksi aikuista. Lapset ja iso koira kuskattiin Turkuun vanhempieni hoiviin. Me rakentajat seurasimme perässä jouluaattona, mutta palasimme rakennushommiin ammattilaisten avuksi heti joulun mentyä. 

Uudeksi vuodeksi lasten huoneet ja jonkin verran muuta lukaalia oli saatu siihen kuntoon, että otimme jo vastaan joukon ystäviä uuden vuoden ja uuden kodin kunniaksi. Niissä bileissä tarjosin "kovaksi keitettyä" kanaa, kuten pitkään muisteltiin naureskellen.

Lieneekö niin, että isot hommat tuppaavat venymään? Kaikki se, mikä torista näkyy valmiina, näyttää  hienolta. Niin muuten meidän talostakin tuli erinomainen koti yli 30 vuodeksi.

Sunnuntaisiin Turun torin avajaisiin en aio yrittää. Niistä päivän Turun Sanomat tarjoaa ennakkotietoa sivukaupalla. Itse palaan torille vasta sitten, kun rakentajat väistyvät muihin kohteisiin. Syksyn mittaan linja-autopysäkit kuulemma palaavat torin laidalle. Silloin väistämättä me bussikyytiläisetkin näemme koko komeuden.

Tänään jatkoin tuttuja reittejä Valtion virastotaloon ja siellä sijaitsevaan Maanmittauslaitoksen Turun toimipaikkaan. Vein asuntoni ja autotallini osakekirjat siirrettäviksi sähköiseen rekisteriiin. Meidän taloyhtiö on tehnyt asiassa oman osuutensa. Saan postitse haltuuni mitätöidyt, hienot osakekirjat, sillä haluan tallentaa ne asunnon kansioon siltä varalta, että sähköiset yhteydet pettävät. Tiedoksi etenkin perikunnalle...

Mittavan päiväurakan päätteeksi tarjosin itselleni lounaan Blankossa.



torstai 8. syyskuuta 2022

Kuljin torin laitaa...


 Lietolaisella oli tänään asiaa syntymäkaupunkiinsa Turkuun. Samalla piti käydä tarkistamassa torinäkymät. Huolestuttavalta näyttää, sillä jo runsaan viikon kuluttua vietetään uusitun torin avajaisia.  Millä ilveellä työmaa vaihtuu helposti kuljettavaksi kaduksi? Luvassa kuitenkin on, että avajaispäivään, lauantaihin 17. syyskuuta, mennessä kauppatorille pääsee kulkemaan joka nurkasta.

Kuvassa avatuu näkymä Kauppiaskadun ja Yliopistonkadun kulmauksesta kohti Aurakatua. Ortodoksisen kirkon vieritse kuljin muistellen kouluaikojen bussipysäkkejä. Monen vuosikymmenen takaa tuttua tutumpi seutu, joskin tyystin erinäköisena!

 

 Emma Sarsilan mukaan (Turun Sanomat 8.9.2022) entisten bussipysäkkien paikalle nousee kiinnostavia rakennelmia, joista työnjohtaja Janne Laine kertoo:

Lisäksi työn alla on vielä torin edustalla olevan ortodoksisen kirkon edustalle rakentuva kirsikkapuisto, jonne on tulossa istutuksien ja penkkien lisäksi muun muassa ludopöytä, pöytäjalkapallo, pöytätennis ja Vagabond-peli. Kirkkopuisto valmistuu avajaisiin sinne suunniteltuja valaisimia lukuun ottamatta. Kirkon edustalle on rakenteilla myös suihkulähde, joka saadaan käyttövalmiuteen marraskuussa.

Torin keskellä ja Eerikinkadun puoleisella laidalla myyntitoiminta on asettunut aloilleen, kun torin kirkon puoleinen laita muuttui työmaaksi noin vuosi sitten.  On kahviloita, vihannes-, juures- ja hedelmämyyntiä, sekä tietysti Kalapoikien putiikki. Jätin enimmät ostokset sikseen, mutta suunnistin Einon kahvilaan. Siellä lämmittimet hurisivat telttakatoksen alla, taljat tuoleilla lämmittivät nekin istuskelijoita. Nautin erinomaisen leivän varhaiseksi lounaaksi tarvitsematta auringon lisäksi muuta lämmmikettä kuin mukillisen kahvia.

Vierestä olisi voinut valita toisenkin kahvipaikan. Muille torikojuille on toistaiseksi runsaasti tilaa. Kuinkahan lienee ensi kesänä?

 


 Ehkä testaan sen viikolla, miltä kahvi maistuu keltaisessa varjossa. Tulen näet uudelleen Turkuun hoitamaan tänään aloitetun asian päätökseen. On kyse asunto-osakkeiden sähköiseen rekisteriin siirrosta, sillä tänään osakekirjat eivät olleet käyttämässäni konttorissa. Tekstivviestillä kuulemma ilmoitetaan, milloin sopii tulla hakemaan.

Pongasin useita kukkien myyjiä, mutta perin vähän ostajia. Oli kai turhan aikainen aamupäivä. Tannisen pullamyyjäkin oli tovin liesussa, kun pysähdyin valkkaamaan itselleni jotakin hyvää iltapäiväkahville. Suit sait myyä lehahti paikalle ja palveli oitis.

Maalaisten tonteilla oli havaittavissa jonkinlaista vipinää.

Yleisnäkymänä tarjoan saman kuvan, jota tutkin aamulla varhain sängyssä Turkkaria lukiessa. Kuva on otettu viereisen Wiklundin tavaratalon ylimmästä kerroksesta, jonne Emma Sarsila kameroineen lienee hurauttanut hissillä torijuttua tehdessään. Kuvaajan nimeä ei ole erikseen mainittu.

Torin Eerikinkadun puoleinen laitakin näkyi olevan auki Kauppiaskadulta Aurakadulle asti. Jätin testaamatta, toistaiseksi.

 

 


lauantai 6. lokakuuta 2018

Uskomatonta näyttämötekniikkaa

Ajatella, että Turun kaupunginteatterin Taru sormusten herrasta -teatteriesityksen päätteeksi ensimmäisenä aplodeja ottaa vastaa pitkä rivi näyttämöteknikkoja! Eilen teatterikerholaisten letkassa  tuli koetuksi tällainen ihme ja koko aplodeja edeltänyt spektaakkeli. En tiedä, keitä isossa porukassa lavalle marssii ennen näyttelijöitä. Ovatko he niitä, jotka huolehtivat kulissien ja muun rekvisiitan täsmällisestä siirtelystä? Vai onko mukana myös niitä, jotka ovat suunnitelleet kaikki efektit? Olipa kuinka hyvänsä, porukan joka iikalle voisi hurrata, niin upeasti kaikki toimii. Komeus vetää vertoja niin elokuville kuin peleille. Ilmankos yleisössä näykyi paljon nuorta väkeä.

 Teatterin sivuilta löytyy tiivis lista työryhmästä:

Teksti: J. R. R. Tolkien
Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Mikko Kouki
Koreografi ja apulaisohjaus: Oula Kitti
Lavastus: Teemu Loikas
Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Äänisuunnittelu ja uudet sävellykset: Iiro Laakso
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Pyrosuunnittelu: Tero Aalto

Rooleissa: Stefan Karlsson, Hannes Suominen, Mika Kujala, Markus Järvenpää, Kirsi Tarvainen, Teemu Aromaa, Markus Riuttu, Miska Kaukonen, Markus Ilkka Uolevi, Antti Kyllönen, Oula Kitti, Ella Lahdenmäki, Jonas Saari, Petri Rajala, Valtteri Roiha, Jenni Kitti, Jaakko Hutchings, Iiro Heikkilä, Pekka Laamanen, Jesse Liskola, Vilja Parkkinen ja Sakari Saikkonen.


Nelituntinen esitys naulitsi täyden salillisen monen ikäisiä katsojia penkkeihinsä. Niistä irtauduttiin kahden väliajan verran. Sitten taas jaksettiin seurata hiiskumatta näyttämön tapahtumia. Koska ensi-ilta oli jo viime helmikuussa, moni on ehtinyt kirjoittaa näkemästään. Linkkejä löytyy tältä teatterin sivulta. Otto-Ville Väätäisen kuvia olen laillisesti kopioinut teatterin kuvavalikoimasta.

On syytä mainita, etten ole koskaan jaksanut innostua itse tarinasta. En silloinkaan, kun Tolkienin kirja oli suuri hitti ja minä itse vielä melko nuori. Jonkin elokuvasovituksen osan olen katsonut, jotta edes auttavasti olisin jyvällä, mistä taru kertoo. Niinpä fanius ja sen myötä syvä asiantunemus eivät rasittaneet, vaan saatoin änkähtämättä ottaa vastaan Sami Keski-Vähälän dramatisoinnin, johon hän kuuluu poimineen oleellisimmat juonenkäänteet ilman rönsyjä. Mikko Kouki on vastannut ohjaamisesta. Esityksen rytmi vaihtelee hirmuisista taistelukohtauksista suvantoihin. Poikamaista menoa piisaa, mutta myös naisellisen sulokkuuden kaipuuta, koti-ikävää ja elämän loppumisen enteitä. Aarteen himoitseminen, sormuksen hamuaminen, on tuhoisaa. Onneksi koko esine häviää sinne, minne sen olikin määrä lopullisesti upota. Ja ah, mikä tehosteryöppy tuhoutumista saatteleekaan!
 
Laura Hallama otsikoi kritiikkinsä Hesarissa 16.2.2018 näin vetävästi:

Taru sormusten herrasta on suuruudenhullu neljän tunnin teatteriesitys – ja se osoittautuu maailmanluokan matkaksi Mordoriin

Juonen hän tiivistää tarkasti:
Teatteriversio keskittyy valtasormusta kuljettavaan retkikuntaan. Pieni hobitti Frodo saa tehtäväkseen lähteä tuhoamaan sormusta, jota myös pimeyden ruhtinas Sauron tavoittelee. Sormus täytyy pudottaa Mordorissa tuomiovuorelta liekkeihin. Mukaansa Frodo saa hobittiystävänsä Samin, Merrin ja Pippinin, haltia Legolasin, kääpiö Gimlin ja ihmiset Aragornin ja Boromirin. Eikä joukosta sovi unohtaa velho Gandalfia, joka myös kertoo tarinaa.
 Frida Maria Pessi kirjoittaa Turun Sanomissa 16.2.2018:
Näytelmän keskeiset roolihahmot ovat hienosti adaptoituja. Sam kasvaa Hannes Suomisen käsissä vahvaksi ja toistaa samaa sympaattisuutta, jolla Sean Astin rakensi rooliaan Jacksonin elokuvissa. Jatkumoa aikaisempiin Tolkien sovituksiin luo myös Jonas Saari, joka Bilbona hyräilee Merelle-kappaletta kunnianosoituksena säveltäjä Toni Edelmannille ja Ryhmäteatterin sormusten herralle.
 Miska Kaukonen lienee ollut ilmeinen valinta Klonkuksi ja aluksi pelkäsinkin, että vahvat maneerit puristavat roolin tahattomalle huumoriosastolle. Pakko kuitenkin myöntää, että Kaukonen tekee erinomaista työtä traagisena ja riutuneena olentona. Myös stuntin käyttäminen hahmon kaksoisolentona toimii hyvin ja antaa Klonkulle lisää liikkumavaraa.

Tärkein kaikista on kuitenkin Frodo. Liian pitkään melko mitäänsanomattomissa rooleissa jumittanut Karlsson pääsee viimein näyttämään, mihin hän parhaimmillaan pystyy. Karlssonin tulkinta aluksi viattomasta ja lopulta sormuksen pauloihin lipuvasta hobitista on luonteva ja rehellinen.

Teknisistä luomuksista tykästyin vahvimmin entteihin. Ne muistuttavat puita, mutta liikkuvat ja puhuvat. Sodassa ne liittoutuvat hyvien kanssa pahaa vastaan. Ystävällisiä heppuja, kerrassaan.

Koska itseltäni puuttuu Tolkieniin ja hänen tarustaan tehtyihin elokuvaversioihin ulottuvaa asiantuntemusta, lainaan taas Frida Maria Pessiä, ammattikriitikkoa. Hänen kannanottoaan on helppo peesata. Jotain tämän tapaista huomasin miettiä katsomossa istuessani: 
Kohtausten välillä liikutaan lavasteiden avulla. Teemu Loikaksen visuaalinen silmä ja tekninen innovatiivisuus eivät petä tälläkään kertaa. Konnun suojista, Morian uumeniin, Fangornin metsiin ja aina Mordorin porteille kuljetaan monipuolisten rakennelmien läpi. Nousevat, laskevat ja pyörivät elementit rakentavat lavalle huikean illuusion Keski-Maasta ja parhaimmillaan esitys muistuttaa Tolkienin omia piirroksia. Ainoastaan Minas Tirithin linna ja haltioiden Rivendell jäävät muuta toteutusta vaisummiksi. Loikaksen lavastusta täydentävät Janne Teivaisen valot ja Tero Aallon pyrotekniikka. Samalla kokoonpanolla muutettiin aikanaan varsin keskinkertainen Jekyll ja Hyde -musikaali näyttäväksi kokonaisuudeksi. Siksi ei ole ihme, että lopputulos vakuuttaa tälläkin kertaa. Visuaalisuus viimeistellään Sanna Malkavaaran projisoinneilla, ja kiitoksen ansaitsee myös näyttämöhenkilökunta, jonka käsissä lavasteet liikkuvat nopeasti ja tarkasti.
 Kannattaa siis reissata Turkuun ja hommata lippu kaupunginteatterin mahtiesitykseen. Täällä näkee kummia keskellä kaupunkiakin - tori ammottaa auki revittynä kuin Molokin kita. Yltympäriinsä puretaan ja rakennetaan. Autoilijat sekoilevat keskustassa, kun ajoreittejä on muutettu. Onneksi bussikuskit tuntuvat jo oppineen, minne ja miten nyt pitää ajaa. Silti tiedossa on kolme piinan vuotta, vähintään...