perjantai 9. joulukuuta 2022

Ystävää muistellen

 

Näinä päivinä kyynel silmäkulmassa muistuttaa siitä, että rakas ystäväni Anneli on poissa. Tytär ja aviomies olivat läsnä, kun Alzheimerin tautia potenut hengähti viimeisen kerran hoivakodissa Porvoossa. 

Kasvoimme Annelin kanssa Turun Ispoisissa. Ensimmäinen kuva näyttää meidät ulkoilemassa. Tarkkaa vuotta ei löydy. Näytän lukio-ikäiseltä, oikealla istuva Anneli pari vuotta vanhempana saattoi jo olla sairaanhoito-oppilas. Kuvan ottajasta näkyy varjo, sen enempää tietoa hänestä ei ole tallessa.

Vappuna 1961 olemme olleet yhdessä liikkeellä Helsingissä. Niihin aikoihin Anneli erikoistui Töölön sairaalassa leikkaussalihoitajaksi ja toimi myös kummitätinä meidän perheen esikoiselle, Hanna-tyttärelle. Kummitädistä olikin iso apu monissa tilanteissa. Hän ilmestyi kuin enkeli paikalle, kun jo kätilöopistolta kotiin tulon päivänä kaikki sideharsovaipat oli käytetty iltaan mennessä. Ei silloin ollut mitään vanhempainvaapata, vaan nuori isä paineli arkisin töihinsä joko insinööritoimistoon tai Otaniemeen opintojen viimeistelyn takia. Minun oli äkkiä opittava selviytymään itse. Kiitos, Anneli, tyynestä opastuksestasi!

Kolmannessa kuvassa vaalea kaunotar on Anneli, tumma serkkuni Paula. Neitosilla oli ikäeroa neljä päivää. Kumpikin oli syntynyt marraskuussa 1938. Keskellä istuu Jaakko, josta sukeutui Annelille uskollinen aviomies yli 60 vuodeksi. Ruohikolla pötköttelee Annelin kummitytär, meidän Hanna yllään Paulan antama nätti Marimekko. Ollaan jossakin Helsingin rannalla kesällä 1962. 

Pikku hiljaa Anneli-kummi muodostui käsitteeksi jopa tuttavapiirissä, niin usein hänestä puhuttiin.

Kerran reissattiin Annelin kanssa kahdestaan Taorminaan Sisiliassa. Oli lämmintä. Nähtiin kelpo turistien lailla monia paikkoja, jopa uitiin laavahiekkaisella rannalla. Kuvia ei kuitenkaan kertynyt niin kuin nykyään kännykkään.  

Tässä juhlitaan Annelin syntymäpäivää. Anneli kirjavassa silkkijakussa vierellään Jaakko, minä punaisissani Joukon kupeessa. Muiden nimiä en enää tavoita.

Anneli tempaisi vielä viisikymppisenä suorittamalla ylioppilastutkinnon. Hän ei voinut käydä nuorena lukiota. Niinpä hän paikkasi puutteen, vaikka työskenteli leikkaussalien osastonhoitajana Kuusankosken sairaalassa. Tapahtumaa juhlittiin monin tavoin. Me Joukon kanssa kustansimme Annelille matkan Wieniin, jonne toki mentiin neljän poppoolla.

Nelisen vuotta sitten vietettiin Annelin ja Jaakon 80-vuotissynttäreitä tyttären järjestämissä pidoissa hänen kotonaan. Seuraavaksi sinne kokoonnutaan muistojuhlaan siunaustilaisuuden jälkeen 28.12.2022.

 Jaakko totuttelee nyt uuteen olotilaan ilman Annelia ja tämän hoivaamista. Siinä puuhassa mies kunnostautui. Vasta pahan sairauden loppuvaiheessa Anneli siirtyi hoivakotiin, kun ensin oli eletty  melko pitkään intervallia koti- ja hoivajaksoin. Huolehtiva tytär on nyt se, jota isä kiittelee, kun on paljon asioita hoidettavana.



2 kommenttia:

  1. Olen pahoillani, pitkä ystävyys on ollut onnellinen asia...

    VastaaPoista
  2. On syytä korostaa pitkää ystävyyttä yhtenä onnen lisääjänä. Nyt olen valmis jättämään hyvästini Annelille hänen läheistensä tavoin🥲

    VastaaPoista