Torstaihupi

 Auransillan kainalossa tois pual jokke sijaitsee Bassin talo. Sen toisesta kerroksesta löytyy ravintola nimeltä Oobu. Ilman pöytävarausta lounaspaikka aukesi kahdelle naiselle ikkunan vierestä.

Tarjolla olleista vaihtoehdoista tilata prätkäytimme liikelounaan säikkymättä 39 euron hintaa. Koko komeus sisälsi alkukeiton, pääruuan ja lopuksi pannarin Ahvenanmaan tapaan vlmistettuna.

Tässä näkymiä herkuista.

Katkuravut kauniita katsella, mutta suutuntuma melko suolainen ja vahvasti mausteinen.

Pääruuista valitsemme yleensä kalavaihtoehdon. Tänään Oobussa nieriää tuotiin kuvan lailla aseteltuna syötäväksi.

Pannari esiintyy kuvassa räävittynä, koska otin kuvan vasta, kun olin syönyt puolet herkusta. Ihana hillo ja pallero kermavaahtoa pannarin katteena vetosivat tarttumaan toimeen heti pöytään tuotuna.

Tämmöisiä tapaamisia järjestyy kuukausittain, ellei mitään erityisiä esteitä ilmaannu. Ihmeesti olemme elvyttäneet vuosikymmeniä sitten alkaneen ja vuoden verran jatkuneen työtoveruuden. Minä vain piipahdin Turun maakunta-arkistossa tilapäisenä ja osa-aikaisena apulaisena ensimmäisenä yliopistovuotenani. Ystäväni teki todellisen uran arkistohommissa ja päätyi lopulta johtajaksi. Nykyisin tiedot arkistojen henkilökunnan supistamisista ja muista heikennyksistä surettavat tätä asiantuntijaa. Yhtä lailla minun pitäisi kantaa huolta koululaisten oppimistulosten heikentymisestä, mutta en koe asiaa enää omakseni. 

Piinallisena silti muistan jonkin juttuhetken työpaikkalounaalla Hämeenlinnassa, kun eräs kasvatustieteen edustaja lohkaisi, että kouluista voisi hyvin karsia sitä sun tätä. Perusteluksi riittivät turhan hyvät Pisa-tutkimuksen tulokset Suomesta. No, sitten ruvettiin karsimaan, integroimaan, inkluusioimaan jne. Kuka kantanee vastuun kouluoppimisen heikentyneestä nykytilanteesta?