Sikiön kertomaa

 Elämäni on asettunut uusiin raameihin niin hyvin, että kirjan lukeminenkin onnistuu. Taannoin e-kirjana aloittamani Ian McEvanin Pähkinänkuori (2017) piti tosin kerrata alusta asti, että pääsin taas omalaatuiseen kyytiin. Siinä oli pakko kasvaa sikiön myötä ja kuunnella ääniä, joita pojaksi osoittautuva tulokas erottaa äitinsä kropasta ja sen ulkopuolelta. Mikä ratkaisu!

Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä. Odotan käsivarret kärsivällisesti ristissä, odotan ja ihmettelen kenen sisällä olen ja mitä on edessä. Silmäni sulkeutuvat kaihoisasti, kun muistan miten kerran ajelehdin läpikuultavassa pussissani, kelluin ja kiepuin uneliaasti ajatusteni kuplassa yksityisessä valtameressäni ja törmäilin läpinäkyvään kalvoon joka väreili ja välitti katalien salaliittolaisten vaimennetut äänet. Se tapahtui huolettomassa nuoruudessani. Nyt, kun olen kokonaan ylösalaisin eikä minulla ole senttiäkään vapaata tilaa ja polvet ovat painuneet kippuraan mahaa vasten, sekä pääni että ajatusteni liikkuma-ala on mennyttä. Minulla ei ole valinnanvaraa, korvani on yötä päivää tiukasti painautuneena näitä hiivatin seiniä vasten. Minä kuuntelen, painan mieleeni ja olen huolissani. Kuulen supateltuja murha-aikeita ja kauhistelen sitä, mikä minua odottaa ja mihin minut ehkä vedetään mukaan.

Näin alkaa hurja sukutragedia kuin Shakespearen draama. Kirjailija itse on viitannut Hamletiin. Myös Macbethin on mainittu häämöttävän McEvanin tarinan taustalla. Oli miten oli, kerronta pitää lukijan otteessaan. Murhaa suunnitellaan. Se toteutetaan omituisesti. Sitten juonitellaan, kun pelätään paljastumista. Kaiken aikaa sikiö pyrkii osallistumaan tapahtumien kulkuun potkimalla napakasti kammionsa seiniä, minkä äiti Trudy kyllä huomaa.

Ihmeellistä on, kuinka paljon kohtuun virtaa tietoja äidin kuuntelemista bodcasteista. Poika kommentoi maailman tapahtumia ja aikanaan poliisien toimia sarkastisesti. Hän punnitsee omia tulevaisuuden näkymiään, kun kuulee äidin rakastajan, oman setänsä, pitävän selvänä, että lapsi annetaan pois heti syntymän jälkeen. Entä jos saisikin raivatuksi sedän häritsemästä äidin ja lapsen elämää?

Piirre piirteeltä hahmottuu melko selvä kuva kauniista äidistä ja runoja pursuavasta John-isästä, joka joutaa murhattavaksi. Samoin tämän nuoremmasta veljestä, Claudesta. Yhteistuumin murha suunnitellaan ja toteuteaan siinä toivossa, että rähjäisenäkin arvokas talo saataisiin haltuun ohi sen oikean omistajan, Johnin.

Juonen kehittely, monet käänteet, henkilöiden ajatukset ja lyhyet luvut puettuina Juhani Lindholmin  notkeaan suomenkieliseen asuun tuottivat mainion lukuelämyksen muuttorumban tauottua. Lisää lukemista on ladattuna lukulaitteeseen. On autuasta nauttia taas kirjoista.

 

 

Ian McEvanin kuva vuodelta 2012.

 

Tässä vielä linkki Hesarissa ilmestyneeseen Samuli Knuutin kritiikkiin Pähkinänkuoresta.