Vilpoisina poutapäivinä voi taas kävellä. Eilen kohteeksi valikoitui luontojaan WAM eli Wäinö Aaltosen taidemuseo Aurajokirannassa. Piti hoksata, mitä reittiä kannattaisi kulkea, kun lähtee Saga Kaskenniitystä. Luullakseni paras väylä löytyi Kaupunginsairaalan alueen halki yli Kunnallissairaalantien ja siitä Puropellon koulun vieritse puistokäytävää kohti Itäistä pitkääkatua ja sen yli kohti Urheilupuistoa. Puiston saattoi kiertää jalkakäytävää pitkin. Toista kymmentä vuotta sitten jokirannassa asuessani lenkkeilin usein Urkkapuistossa, kuten turkulaisittain paikka tunnetaan. Enää ei puhti piisaa kovin moniin portaisiin ja ylämäkiin.
Tuota pikaa oltiin WAMin edustalla. Sisään eläkeläiset pääsivät 7 eurolla, kun ei ollut esittää voimassa olevaa Museokorttia. Uusin kortin vasta sitten, kun saan toimeksi retken Helsingin kalliisiin näyttelyihin.
WAM esittelee Hei tyypit -otsikolla nykykuvanveistoa kuudelta taiteilijalta. Kovin tarkasti teoksiin ei tullut paneudutuksi, mutta kiertelemällä ja katselemella askeleita karttui lisää. Kaikkiaan lähes 8000 näkyi mittarissa, kun kotona tarkistin.
Tässä muutama otos nähdyistä teoksista:
Materiaalit vaihtelevat puusta saveen ja lasista vanhoihin nahkavaatteisiin. Yhtään lasiteosta en tullut kuvanneeksi. Jänniä muotoja, taidokkaita virityksiä niissäkin.
Innoissani olen etenkin siitä, että museoretkellä löytyi mainio reitti myös Turun kaupunginteatteriin. Sinne suunnistan syksyn tullen aina, kun jokin esitys houkuttelee ja ehdin saada lipun. Takaisin Sagaan suhahdan taksin kyydissä. Turhan pitkäksi on venynyt teatteritauko polvea ja muita ja muita kremppoja potiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti