Päivät Köpiksessä

Paerjantaina, ensimmäisenä Kööpenhaminan-aamuna, oli opittava pysymään jalakulkijoille varatulla kaistalla, jotta pyöräilijät voivat huristella omaa rataansa häiriöttä. Skuutteja ei näkynyt lainkaan tässä lihasvoimiin luottavassa hyötyliikkujien maassa. Kuulemma niitä on, mutta sakot napsahtavat ilman kypärää vilistäville sähköpotkulautailijoille.

Visiitti alkoi hauskasti, sillä Niina, pojantytär, saapui aamiaiselle kanssani hotelliin jo seitsemältä. Sitten käveltiin Nørreportista kymmenkunta minuuttia hänen asuintalolleen, jotta osaisin reitin, kun illalla oli määrä tavata kunnolla päivän töitten jälkeen. Niin myös tapahtui. Puoli matkaa hoitui puistokäytäviä tallustellen.

Viihdyin päivän itsekseni kuljeskellen kaupungin keskustassa. Turistien tapaan kännykkä kourassa suunnistin milloin mihinkin. Niina neuvoi käymään lähitorilla ja hallissa. Sinne löysin helposti.

 

Lounaaksi valitsin tietysti smørrebrødin isosta valikoimasta. Tässä leivässä näkyy paistettu kalafilee päällysten alla. Maistui hyvältä. Vesipulloa en pystynyt itse avaamaan, mutta ohikulkija auttoi ja myönsi korkin tiukaksi. Pikku hiljaa karttui yhä lisää kokemuksia leppeästä ystävällisyydestä.

Kotoa lähtiessä kuvittelin ostavani kävelysauvat perille päästyä. Turha luulo. Suunnistin isoon tavarataloon eikä sen ylimmän kerroksen urheiluosastollakaan näkynyt kuin vaatteita. Myyjä vilkaisi erästä hyllykköä. Tiesi sentään, mitä tarkoitin nordic walking stickeillä. Kahvilla istuessani tutkin puhelimesta, mistä moisia saisi. No, verkkokaupasta tietenkin! Vanhuksille sauvat toimitettasiin kotiin maksutta. Niinpä niin...

Minun ei auttanut kuin ruveta uskomaan jalkoihini ilman sauvojen tukea. Ensi väsymykseen hoksasin, kuinka Kongens Nytorvin laidalla häämötti kaksikerroksinen turistibussi. Kohta jo istuin mukavasti bussissa napit korvissa ja kuuntelin selostusta Kööpenhaminan nähtävyyksien erinomaisuudesta. Keskustakierros kurvasi ohi Maerskin valtavan toimiston, mikä oli syytä panna merkille, sillä konttifirman tuotteiden uusiokäyttöön tutustuttaisiin pian. Kurvattiin myös siihen rantaan, jonne on istutettu Pieni merenneito.

Viiden minuutin pysähdys ei riittänyt minulle, sillä en löytänyt kuuluisuutta. Illalla kuulin, että se näyttää hyvin vähäiseltä maineeseensa verrattuna. Kuvan kaappasin netistä.

Mutta bussin kyydissä pääsin melko lähelle hotellia. Espanjalaiseksi itsensä esitellyt vikkelä kuski otti minutkin toviksi juttukumppanikseen ja opastettavakseen. Hän myös tarjoili innokkaasti sattumia nauhalta kuultavan selostuksen lisäksi.

Lauantai oli varattu Urban riggerin ihmettelyyn. Lyhyen metromatkan päässä tapasin Niinan Kongens Nytorvilla. Kävelimme Nyhavniin ja hommasimme Niinalle aamukahvin tykötarpeineen.

Aamukymmeneltä ruuhkaa ei vielä ollut edes näytteille tuotuja autoaarteita ihailemassa.

 Lauttarannasta avautuu näkymä kumman näköisiin asuinrakennuksiin, mutta myös oopperaan vasemmassa laidassa. Rakennuksen katon pitkältä lipalta kuulemma hypellään mereen tietyissä tapahtumissa erään energiajuoman siivittäminä.

Toiseenkin suuntaan huomasin vilkaista.

Lyhyen merimatkan jälkeen päädyimme saarelle ja siellä suoraan Urban riggeriin.

 Niina kertoi käyneensä täällä uimassa puomein erotetulla alueella. Kuvaushetkellä joku oli kastautumassa.

Olisi ollut hauska piipahtaa konttikorttelin sisäpihalla, mutta moinen sai jäädä. Huomattiin kuitenkin, että yhdellä katolla toimii palju, monilla muilla näkyi grillivirityksiä ja kasvillisuutta yhteiseksi iloksi. Ja omin venein voi nopsasti pyrähtää kaupunkiin.

Ympäristö kielii rentoa meininkiä. Kävellen lyhyitä matkoja päädyimme markkinoille.

Markkinoilta etenimme Saaren puutarhaan, Oens Have. Paikka näytti ja lopulta maistui erittäin hyvältä.

Kerrassaan makoisa viiden erilaisen lajin ateria täydennettynä muhkealla leivällä ilmestyi yksi kerrallaan omalle lautaselle jaettavaksi. Itse kasvatettuja kasviksia nautti terveydekseen. Ihana paikka! Kahvi ja puolikas pullaa nautittiin vastikään avatussa paikassa Hart Bakeri aivan puutarhan naapurissa.

Bussilla ajeltiin ohi Christianian takaisin kaupunkiin. Loppumatka sujui kummaltakin metrolla. Antoisa retkipäivä, josta ei puuttunut jutteluakaan. Ihmeesti meillä aiheita riitti yli 50 vuoden ikäerosta huolimatta. Toinen pohtii vielä edessä häämöttäviä houkuttelevia vaihtoehtoja, toinen muistelee täyttä elämäänsä kaikkine vaiheineen kuin satamaan saapuneena.

Sunnuntaina vuorossa oli Louisiana. Silloin tällöin olin kuullut jonkun käyneen paikassa ja kehuneen sitä ihmeelliseksi, noin puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta pohjoiseen. Jalkani joutuivat tosi testiin, kun matkaa asemalta tallusteltiin monien muiden perässä museoalueelle. Onneksi olimme liikkellä varhain. Ruuhkia syntyi vasta iltapäivällä.

Henry Mooren muhkea veistos ottaa vierailijat vastaan portista sisään astuttaessa.

Omin neuvoin kiertelimme ja katselimme, mitä tarjolle oli aseteltu. Kauppoihin emme eksyneet.

Tätä kapealla rampilla liikkuvaa "miestä" ihmettelimme tovin. Muistui mieleen hurja kokemus robottimaisesta "ihmisestä" kauan sitten Toronton museossa, jossa katsojat säikkyivät liiaksi ihmisen oloista hahmoa. Vieläkään en tiedä, oliko robotti vai sellaista imitoiva ihminen. Louisianan miehen silmät pälyilivät. Pelkäsi putoamista?

Suurenmoista ympäristöä saattoi katsella myös ravintolan ikkunoista maukkaan lounassalaatin kylkiäisenä.

Niina vei mummunsa sunnuntai-iltana vielä erinomaiseen pizzaravintolaan. Alkajaisiksi meille tarjottiin niin  hyvänmakuinen vihersalaatti parmesaanilla hunnutettuna, etten muista aiemmin maistaneeni yhtä hyvää. Kiitos Niina! Kiitos myös kuvistasi, joita itse ottamieni lisäksi käytin tähän blogijuttuun.

Scandic Nørreportin kattoterassilta kuvasin näkymiä läksiäisiksi. Hotelli sijaitsee helppojen kulkuyhteyksien äärellä. Metrolla pääsee lentokentältä ihan viereen, samoin tietysti takaisin kentälle, kun paluun aika koitti. Tutuksi tuli näkymä kasvipeitteisille katoille, joita katselin myös ennakkoon Google Earthista.

Iloisena kaikesta näkemästäni ja onnellisena Niinan tapaamisesta suuntaan katseeni syksyyn. Kävelyä jatkan sekä sauvojen kanssa että varsinkin ilman niitä, kun pääsin Köpiksessä kunnolla alkuun sauvoitta liikkumiseen.