maanantai 9. lokakuuta 2023

Matkalukemisena Nainen ikkunassa

 

 

Äskettäin vietin tunteja lentokentillä ja parisen tuntia myös lentokoneissa. Onneksi olin tallentanut Sony Readeriin A. J. Finnin romaanin Nainen ikkunassa (Otava 2018, suom. Jaakko Kankaanpää). Tuntui oudolta, sillä mitään en opuksesta tiennyt enkä tullut mistään heti katsoneeksi arvioita. En edes muistanut, kuinka kirjan 391-sivuinen e-versio oli joutunut haltuuni, kunnes äsken etsin kuitin: 0 euroa. Olen siis valinnut kirjan lahjaksi viiden kirjan satsista, kuten Elisa Kirja aika ajoin tarjoaa ahkerille asiakkailleen.

Paluumatkalla Kööpenhaminasta harpoin sivuista noin kaksi kolmasosaa. Paremman puutteessa jatkoin lukemista, kunnes tapahtui käänne. Loppuratkaisu selvisi vasta kotiin päästyä, mutta oikean trillerin tapaan yllätti.

Kuvittelin kaiken aikaa teoksen tekijän naiseksi, kunnes nettihaku todisti kirjailijan mieheksi, kustannusalan ammattilaiseksi. Mainostekstejä ja mahtavia arvioita löytyi niin ikään. Tässä takakannen teksti:

Avoimia paikkoja kammoava Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkin Harlemissa, minkä vuoksi hän viettää päivänsä neljän seinän sisällä vakoillen naapuriensa elämää. Kun taloon muuttaa salaperäinen Russellien perhe, alkaa Anna seurata heitä lähes pakkomielteisesti. Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta, kun joku puukottaa perheen äidin Janen.

Anna on tapahtumien ainoa silminnäkijä, ja asiat alkavat saada merkillisiä käänteitä. Pian Anna ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua.

A.J. Finn on pseudonyymi, jonka takaa löytyy New Yorkissa asuva kustantaja Daniel Mallory (s. 1979). Kustannusalalla työskennellyt kirjailija on myös opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta.


Romaanissa kertojana toimii Anna Fox, psykologian tohtori. Hän asuu monikerroksisessa, hienossa yksityistalossa ja puhuu alituiseen miehensä ja tyttärensä kanssa, ainakin ajatuksissaan. Pikku hiljaa käy selväksi, että perhettä ei enää ole. Anna on yksin, katsoo katsomasta päästyään vanhoja mustavalkoisia klassikkoleffoja, juo punaviiniä, napsii hänelle määrättyjä lääkkeitä, hoitaa netissä joitakin potilaitaan. Hän ei pysty astumaan ulos kotoaan. Naapurit tulevat tutuiksi ikkunasta katsellen. Varsinkin Russellin perheen poika Ethan on se kaveri, jota Anna tarkkailee ja jonka hän aika pian päästää sisälle taloonsa.

Laiha teinipoika syöksyy ulos 207:n ovesta kuin kilpahevonen portista ja laukkaa katua pitkin itään, minun julkisivuni ikkunoiden ohi. En näe häntä kunnolla – olen herännyt aikaisin katsottuani yömyöhään Varjoja menneisyydestä, ja mietin, olisiko kulaus merlotia hyvä ajatus. Ehdin panna merkille vaaleana lepattavan tukan, olalla keikkuvan repun. Sitten hän on poissa.   
Kumoan lasillisen, leijun ylös portaita ja asetun pöytäni ääreen. Tartun kameraan.    Numero 207:n ikkunassa näkyy TV-ruudun taustavalaisemana perheen isä, pitkä ja leveä mies. Painan kameran silmälleni ja zoomaan; Today Show. Mietin, että voisin mennä alakertaan ja panna oman telkkarini päälle, katsoa yhdessä naapurini kanssa. Tai voin katsoa ihan vain näin linssin läpi.   
Päätän tehdä niin.

Kirja etenee pitkälti lokakuisin päiväkirjamerkinnöin. Pikku hiljaa selviää syy Annan torikammoon. Jotenkin väsyin naisen ajatuksiin, joita lukijana jouduin seuraamaan kuin vierailija hänen päänsä sisässä. Hän kelaa tapahtumia vuoristossa, lumimyrskyä ja kylmyyttä kolarin jälkeen. Sekään ei vielä kunnolla herättänyt minua, kun Anna äkkäsi nähneensä murhan ja otti yhteyttä poliisiin. Seurasi pitkällisiä selvityksiä ja epäuksoa Annan havaintoihin. Vasta kun noin kaksikolmasosaa tarinasta oli luettu, tapahtui yllättävä käänne. Sitten lukemista ei enää voinut jättää. Kirjan kanteen lätkäisty Vuoden nerokkain trilleri -mainoslause sai katetta.

Dekkareihin perehtynyt Kirsi kiittelee teosta hallitusta jännityksestä. Ilmestymisvuonna maailman myydyimmäksi kirjaksi Jukka Petäjä ilmoittaa teoksen laajassa arvostelussaan Hesarissa 1.7.2018. Siinä tulee luonnehdituksi myös kirjailija Daniel Mallory.

Huomaan valinneeni kelpo kirjan lahjaksi. Silti se ei yllä vaikuttavimpien lukukokemusteni verroille, mutta kelpasi hyvin matkaseuraksi, loppuosaltaan vielä kaveriksi kotona.

 



 





 

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Tuntuu vähän ahdistavalta.Ehkä tutustun, ehkä en...

Lissu kirjoitti...

Paremminkin kerronta puudutti, kunnes käänne heilautti tarinan yllättäväksi. Kyllä siinä kertoja-Anna kokee kovia, mutta tuntuu lopulta selviävän.