maanantai 6. tammikuuta 2025

Juhlat pakkasessa

 


Jouluna 1984 odotettiin lasta syntyväksi, mutta eipä ottanut tullakseen vielä Kangasalla juhlapyhiä vietettäessä. Niinpä äidin oma isä talutti mahakkaan tyttärensä autolle, jonka renkaat eivät purreet ylämäen jäähän. Aviomies oli mäen alla valmiina starttaamaan Helsinkiin, parin asuinkuntaan. 

Odotus jatkui, vuosi vaihtui. Vasta myöhään iltapäivällä 2. tammikuuta kuultiin ilouutinen: potra tyttö oli putkahtanut näkyville ja kuuluville. Kasteessa hän sai nimeksi Sonja Helena. Kuvassa Hanna-äiti vauvansa kanssa. Ja minusta tuli mummu. Tätä nykyä myös tytär on jo monen lapsen mumma.

Kovat pakkaset koko tammikuun estivät viemästä lasta ulkoilmaan. Lopulta perhe pääsi näyttämään  tulokasta sekä isän että äidin vanhemmille Kangasalle. Helsingissä toki oli jo käyty ihmettä tutkimassa.

Nyt vuosia myöhemmin oli hyviä syitä juhlia saavutettuja tasavuosikymmeniä. Vain pari vuotta sitten Sonja näet sairastui yllättäen ja vakavasti autoimmuunitautiin. Hoidot Uppsalan yliopistosairaalassa tehosivat, kunnes siirryttiin ylläpitolääkitykseen. Sitä ilmeisesti jatketaan koko loppuikä. Tilanne on ollut hyvä jo jonkin aikaa, mistä me kaikki läheiset ja kaiketi myös laaja ystäväjoukko sekä työnantaja ovat huokaisseet helpotuksesta. 

***

Juhlapaikkana Kustaa Vaasan perustaman ruukkialueen leivintupa.


Juhlapaikan seinälle oli koottu kuvia Sonjan taipaleesta 40-vuotiaaksi.




Kun posti toi kutsun, josta rajasin pois Sonjan osoitteita, pyörittelin sitä tovin hyppysissäni ja mietin, mitä tehdä. Osallistumispäätös varmistui, kun kuulin Sonjan anopin odottavan juhliin lähtöä kaunis leninki makuuhuoneessa näkyvillä, vaikka tiesi pian kuolevansa. Paha sairaus vei anopin joulun aikoihin kotona Skellefteåssa. Lapsia oli valmisteltu kirjojen avulla pitkin syksyä kuoleman kohtaamiseen. Aikuisten rauhallisuus oli osaltaan auttanut, kun fammu kipuja enää tuntematta oli hitaasti lipunut kuolemaansa osana yhteistä joulun viettoa. 

Aikuiset huolehtivat myös siitä, että lapsille järjestyi tuota pikaa jouluiloa niin Ruotsissa kuin Suomessa, jonne Sonja saapui vielä ennen uutta vuotta. Gustaf jäi isänsä tueksi hoitamaan asioita Ruotsiin.

Ymmärsin juhlan tärkeyden Sonjalle itselleen, kuten se oli ollut anopille. Tottahan minun on oltava paikalla, vaikka jättäisin väliin lasten kemut ja aikuisten tanssit.



Lapsille juhlamenoja leikkeineen ohjasivat sekä Heidi-sisko että pappa-Gustaf. Yksi kolmelapsinen perhe jäi saapumatta sairastumisen takia.






Aikuisten juhlat käynnistyivät  ajallaan. Espanjasta ystävänsä kanssa tullut Julia yllättyi kylmyydestä. Yöllä pakkasta oli peräti -20 astetta. Gustafin selän takaa kurkistaa päivänsankari ja voi hyvin.




Niina-serkku Kööpenhaminasta toi mukanaan Andyn, jonka taidan tavata keväällä Turussakin.


Oli meitä paljon! Kaikki eivät edes mahtuneet tähän kuvaan.

Ateriatarjoilun jälkeen tytär ja vävy veivät minut ensin majapaikkaan, ajoivat sitten lasten seuraksi, jotta Heidi pääsi jatkamaan juhlintaa.

Tänään tulleen kuvasatsin myötä olen eläytynyt humuun. Olin todistamassa sunnuntaina, kun illan tanssijat potivat jalkavaivoja, eivät niinkään päänsärkyä.

Naamioleikkejä näkyy olleen sekä lapsille että aikuisille.


Kuvasta päätellen Minna puhuu isosiskolle tai selittää jotakin kuulijoille. Jokainen siskokolmikosta selviää mainiosti esiintymisistä useammalla kielellä.

 


Pelleilyistä kuvasatsissa on monia versioita, tanssikuvia ei niinkään. Tässä kuitenkin yksi, jossa mukana siskoista Heidi ja Minna.



Tähtikirkkaana pakkasyönä kuulin, kuinka hissun kissun muut hankkiutuivat nukkumaan. Meitä yöpyi viisi naista päivänsankarin kustantamana Salsa slott -barokkilinnan vasemmassa porttirakennuksessa. Aamiaiskorin oli huolehtinut meitä varten tyttäreni Hanna.


Tanssimalla itsensä uuvuttaneet jäivät aamulla nukkumaan, kun tytär haki minut perheen kotiin. Siellä vävy viihdytti lapsenlapsiaan. Nykyään minun sallitaan pysytellä omissa oloissani nojatuolissa. Nautin näkemästäni, sillä niin lasten vanhemmat kuin isovanhemmat ottavat hommansa tosissaan, silti letkeästi.

Parin päivän reissu Uppsalaan tuotti hyvää mieltä ja uusia näköaloja. Lastenlasten keskuudessa on meneillään toiveita herättäviä hankkeita. Kiehtovia kiemuroita ja uutisia maltan odottaa, kunnes ne ovat julkaistavissa.

5 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

No, siellähän on ollut todella kivat juhlat! Ilo on tietysti sitä isompi, kun sen taustalla on vakava sairaus.
Hyvä, että pääsit mukaan ja koit kaiken tuon elämänmyönteisen menon.
Minulla epäiltiin myös tätä samaa sairautta vähän alle viisikymppisenä, mutta se diagnosoitiin lopulta tarkemmin määrittelemättömäksi sidekudossairaudeksi, joka on onneksi pysynyt nukuksissa kerran leimahdettuaan.

Lissu kirjoitti...

Siinäpä se! Kun on syytä juhlaan ja kutsu tulee, on mentävä mukaan, vaikka niveliä kolottaisi.

Näin ja koin, kuinka tuttu porukka taas toteutti hauskat kemut, kuten aina silloin tällöin jo takavuosina.

Leena Laurila kirjoitti...

Hienot juhlat! Aina kannattaa lähteä, kun kykenee. Lopulta se piristää enemmän kuin rasittaa. Sitten kotona pääsee taas lepäämään. Onnittelut uudesta tulokkaasta!

Lissu kirjoitti...

Kiitos kommentista. Mitäpä siihen lisäämistä. Friskasi nähdä jälkikasvua puuhakkaana. Lennotkin sujuivat ajallaan.

vanski kirjoitti...

Onpa ollut upeat juhlat! Teillä on ollut juhlat ennenkin samassa paikassa, muistelen?! Tosi "ruotsalaista" juhlakansaa naamioineen minun silmääni, ihan kadehtien katselen! Tyyliä on! Onneksi olkoon jälkipolvesi "kulttuurisesta ilmeestä!"