Kiinnostuin Millariikka Rytkösen itsestään kirjoittamasta kirjasta Täysin auki tätä blogijuttua lukiessani. Kirjastossa jonoa piisasi. Niinpä toimin, kuten monesti ennen: hankin e-version. Mutta entisiä sujuvasti toimineita kanavia ei enää ollut. Lisäksi vuosikausia palvellut Sony Reader vaati uppoutumista Koboon. Yrityskaupan seurauksena Sonysta oli tullut Kobo eikä se tue Sony Readerini vanhentunutta versiota. Ostin näet kokeeksi Kobon kautta Millariikan itsestään kirjoittaman teoksen e-kirjana (Jonny Kniga 2024) ja yritin ladata sen Readeriini. Ei siirtynyt. Onneksi kirja avautui läppärin näytöllä. Pikku totuttelua lukeminen vaati, mutta kiehtovan suorasukainen teksti palkitsi istunnot läppärin äärellä. Kobo on suojannut tekstin kopiointia vastaan, joten en pysty nappaamaan sitaatteja tuttuun tapaan enkä rupea niitä naputtelemaan kirjain kirjaimelta. Suosittelen tarttumaan Marjatta Mentulan blogi-juttuun, josta löytyy useita meheviä sitaatteja. Millariikan kirjeistä, joista neljä päälukua koostuu, käy selväksi oman kehon häpeämisen vaihtuminen vahvuudeksi omalla itse valitulla uralla. Hänestä on sukeutunut selväsanainen terveysalan ammattilaisten puolustaja. Ei ihme, että hänet on yhä uudestaan valittu alansa ammattijärjestön puheenjohtajaksi.
***
Millariikan sytyttämänä katsoin tanskalaisen Sukupolvien salaisuus -sarjan Areenasta. Sekä kuusiosainen sarja että Millariikka omaa elämäänsä perkaamalla pohtii syyllisyyttä ja häpeää. Samoja piinaavia tuntemuksia kolmen sukupolvien naisten kokemana tarkastelee tanskalaissarja.
Sukupolvien salaisuus -sarjan alku voisi hyvin olla hyytävästä jännäristä. Kerrostalon ullakolta löytyy kenkälaatikko ja kenkälaatikosta lapsen luuranko. Paikalle hälytetään poliisit, jotka saapuvat 87-vuotiaan Martha Nielsenin ovelle. Hän tunnustaa tapon.
Alku johdattaa kylmäverisen rikostarinan sijaan laadukkaaseen tanskalaisdraamaan, joka keskittyy ihmissuhteisiin. Lapsi on lähes kirjaimellinen luuranko kaapissa – salaisuus, jonka purkaminen muodostaa kuusiosaisen sarjan rungon.
Eri-ikäisten naisten kokemukset tuovat ilmi, mihin pakkorakoon kukin on joutunut seksuaaliviettinsä viemänä. Isoäiti Marthan raskaus 17-vuotiaana piti kätkeä niin, että synnytyskin hoitui yksin. Kenellekään ei voinut kertoa, vaan piilottaa tapahtunut. Lapsen isä, Kai, oli ollut yhtä epävarma. Vanhemmille Kai ei olisi voinut esitellä raskaana olevaa tyttöä, jolle ei kyennyt ostamaan edes sormusta. Kihlalahjaksi osui käteen kenkäpari laatikossa. Oman isänsä tahdon mukaisesti Kai matkusti Saksaan hoitamaan isän yrityksen asioita tietämättä yksin synnyttämään jääneestä Marthasta. Pari tapasi uudestaan vasta sitten, kun tieto ruumislöydöstä oli levinnyt lehtiin ja Martha oli tunnustanut tekonsa.
Oikeudenkäynnissä Marthaa avustaa lapsenlapsi Rikke, asianajaja. Hän on hankkinut todistajaksi paitsi Kain myös historiantutkijan, joka on selvittänyt lapsenmurhista syytettyjen naisten tuomioita vuosisatojen ajoilta. Kuullaan hätkähdyttävä katsaus naisten niskaan sälytettyyn häpeään.
Sarja näyttää, kuinka oman aikamme nuoret rohkenevat tarttua kipeään aiheeseen ja haastatella lehtien revittelemää isoäitiä nauhurin tallentaessa äänet. Yhteistyö nuorten ja vanhuksen välillä sujuu. Haastattelu saa sijansa myös oikeudenkäynnissä.
Yksi sarjan häpeäkokemus liittyy 17-vuotiaaseen Leaan, joka nuorten bileissä juo liikaa ja suostuu kahden pojan kanssa "kimppakivaan". Kuinka ollakaan kuva tilanteesta leviää viestiketjussa. Lea kokee olevansa umpikujassa, kunnes uskaltaa kaverin nimissä kysyä Rikke-asianajalta, kuinka näissä tilanteissa toimitaan. Rohkeus ei kuitenkaan riitä poliisille ilmoittamiseen. Mutta jo se, että asia on tullut puheeksi, auttaa ulos kuplasta jopa niin, että Lea uskaltaa vaivihkaa kertoa isälle, mikä häntä painaa. Lopulta asia tulee puheeksi myös poikakaverin kanssa, joka ymmärtää tunnustaa itse lähettäneensä kuvan. Kumpikin saattoi viisastua poliisille ilmoittamattakin.
Näitä hienovaraisesti esitettyjä, todentuntuisia kohtauksia sarjaan sisältyy useita. Hiukan ihmeissäni tosin olin hahmoista, joita Rikke ajoittain näkee. Tarjolle tuodaan muistojen näkymä pikkutytöistä harjoittamassa spiritististä istuntoa. Voisiko Rikke omata näkijän kykyjä? Oma äiti työskentelee Jyllannissa patomestarina ja havaitsee ihmeellisiä merkkejä maastossa. Kuka niitä tekee? Mitä ne sanovat?
Lapsensa tapon paljastaneena Martha odottaa tuomiota ja on itse valmis vankilaan. Hän on haudannut pikkuisen luurangon sukulaiset saattojoukkona. Hautausmaalla on kivi ja siinä yhdessä kehitelty nimi Lille Sol.
Vankilan asemesta Martha päätyy yhdessä Kain kanssa viemään kukkia haudalle. Hän ei lähde Kain kanssa kahville, vaan kääntyy mennäkseen lepäämään. Ja kaatuu kuolleena hautausmaan käytävälle. Oikeusjuttu raukeaa syytetyn kuoltua.
Koin lopun seesteiseksi. Raskas salaisuus oli saatettu kaikkien tietoon. Perheen siteet tuntuivat entisestään vahvistuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti