Harmaahapsien joukkoon sulautui hyvin pari Turusta saapunutta Ateneumin Galen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyvierasta. Edellinen Gothic Modern -kokemus kaipasi näet jatkoa. Junakyydillä saavuttiin. Ensi töiksi suunnistettiin avaraan Ateneum-saliin kuuntelemaan ja katsomaan puolen tunnin mittaista Introa. Olennaisimmat teokset nähtiin valtavina suurennoksina laajakankaalta, jolla kuvat siirtyivät uusien työntyessä esiin. Antoisaa.
Alakerrassa sijaitsevan Bistron lounas nautittiin ennen 3. kerroksen päänäyttelyn kiertelyä. Ensimmäisen salin ovelta aukesi arkisen tuntuinen näkymä. Selvästikään ei pyritty hätkähdyttämään kuten gotiikan modernia esiteltäessä.
Franz von Stuckin Eksynyt (1891) pysäytti syynäämään paitsi maalausta myös kehyksiä. Introssa suuren suurena nähty teos onkin melko pieni, sellainen kodin seinälle sopiva.
Pysähdyin toviksi myös Gallen-Kallelan 1895 maalaaman saksalaisen näyttelijän Rudolf Rittnerin muotokuvan äärelle. Tästä työstä en erottanut taiteilijan monista töistä tuttua käsialaa, mutta kohde tuntuu hyvin läsnä olevalta.
Ensimmäisen salin vasemmanpuoleinen seinä esittelee koko näyttelyn kuvin ja selostuksin. Se jäi tutkamatta, kun oli katsottu komea Intro.
Egon Schielen 1910 maalaama muotokuva aiheena Eduard Kosmack pysäytti. Kumpikin kuului sesessionistien ryhmään, kuten jo Introssa kuultiin.
Tämäkin maalaus pysäytti. Se on Koloman Moserin teos nimeltä Sisäinen tyyneys 1912/1913.
Entä sitten tämä:
Melkoisen kookas teos Sfinksin suudelma (1895) on Franz von Stuckin maalaama. Hän oli mukana perustamassa Münchenin Secessionistien taiteilijayhdistystä.
Mihin tarkoitukseen kuvan näyttelyvieras mahtaa napsia kuvia? Itsekin näytin varmaan aivan samalta, kun kuvasin blogia varten ja tähtäsin onneksi myös teksteihin. Eihän muistiin voi luottaa.
Gustav Klimt on näyttelyn vetonaula. Häneltä on esillä muun muassa kesken jäänyt maalaus Emilie Flögestä, pitkäaikaisesta elämänkumppanista. Tämän omia luomuksia nähdään paitsi valokuvina myös todellisina vaatteina. Emilietä on kiittäminen väljämekkoisesta muodista, joka vapautti naiset kureliiveistä. Siskonsa kanssa Emelie loi ja myi muotivaatteita.
Valokuvia parin kesänvietosta eräällä järvellä oli mahdollista nähdä nonstopina pyörivässä kuvaesityksessä. Se alkaa Sothebyn huutokauppatilanteesta, jossa tarjoukset yltyvät yltymistään. Siksi kai Suomessakin on kohuttu Klimtin kallisarvoisia piirroksia sisältäneestä kansiosta, joka äskettäin löytyi kansallismuseosta. Kuuluisa piirros alastomasta naisvartalosta jäi minulta kuitenkin näkemättä, vaikka se tiettävästi on esillä näyttelyssä - tarkoin vartioituna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti