Välskärin kertomukset Erika Bojen tutkimusaineistona

Lainaksi Uppsalasta saapui tyttärentyttären, Sonjan, mukana harvinainen kirja, josta kuva yllä. Kyse on hänen ystävänsä Erika Boijen väitöstutkimuksesta nimeltä En ny luthersk nation Ideal och motbilder i Fältkärns berättelser av Zacharias Topelius. ACTA UNIVERSITATIS UPSALIENSIS Studia Historico-Eclesiastica Upsaliensia 56 

Omslagsbild:"Konung Davids adertonde psalm" av Carl Larsson

Esipuheessa Erika mainitsee, kuinka aihe osoittautui ajankohtaiseksi, sillä uskonnon, kansallisuuden ja vähemmistöjen asema yhä korostuu monissa maissa. Niinpä myös pohjoismaista kansakunnan rakentamista oli edelleen tärkeää tarkastella ja liittyä siten aiempiin tutkimuksiin uusin näkökulmin. Erikan aineistona on laaja kaunokirjallinen teos, Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Tiedetään, kuinka merkittävästi kirjallisuus ja myös kristinusko on ollut osallisena kansakuntien muotoutumisessa 1800-luvulla varsinkin Euroopassa. Suomen osalta puhutaan kansallisesta heräämisestä. Siinä  Topeliuksella ja hänen Välskärin kertomuksillaan sekä Maamme-kirjallaan on ollut iso osa. Muita merkittäviä herättäjiä olivat toisensa hyvin tunteneet Johan Ludvig Runeberg, Johan Vilhelm Snellman, Elias Lönnrot.

Jo pikaisella lukemisella huomasin, kuinka Erika on paneutunut aiheeseen. Tekstiin  ja sen tekijään tuntee voivansa luottaa. Sisällys kertoo jo alkulehdellä tarkkuudesta, jolla raportissa edetään.

Luin tekstiä sieltä täältä. Samalla yritin palauttaa mieleen muistikuvia Välskärin kertomusten lukemisesta vuosikymmeniä sitten. Yhä uudestaan katoavan sormuksen muistin, samoin Kustaa II:n hahmon sotatantereilla katolisia vastaan Saksassa. Vaivoin tavoitin kehyskertomuksen ja tarinoivan välskärin. Paremmin mielestä löytyi katolinen Regina von Emmeritz. Protestanttiset Penttilät ja aateloidut Bertelskjöldit tuntuivat jotenkin tutuilta. Silti vasta väkevä kuva jesuiittamunkista pakotti keskittymään niihin sivuihin, joilla Erika selvittää, mikä osuus Topeliuksen luomalla kuvalla on ollut ihmisten käsityksiin jesuiitoista.

Alunperin jatkokertomuksina Helsingfors Tidningar -lehdessä vuosina 1851–1866 ilmestyneissä tarinoissa protestanttien ja katolisten välinen konflikti muodostaa jännitteen, joka yltää henkilösuhteisiin 1670-luvulle asti. Jesuiitta Hieronymus on Erikan mukaan tunnetuin romaanihenkilö tarinoissa. Jesuiittapappi edustaa uhkaa kristitylle suomalaisille sotilaille. Nämä puhuvat jesuiitoista paholaisliigana. Taistelussa haavoittunut Hieronymus  on vähällä tulla tapetuksi, mutta selviää toisen korvansa menetyksellä.  Tällaisia kohtauksia luin aikoinaan varmasti kauhistuneena ja samalla innokkaana puolustamaan "omiani".

Kiehtova hahmo on myös Regina von Emmeritz, leijonakuninkaan tappajaksi pestattu kiihkeä katolinen, joka kuitenkin pehmenee lähes luterilaiseksi ja päätyy synnyttämään jatkajan kuningassukuun.

Erikan mukaan Topelius tähdensi toleranssia katolisia kohtaan jo hahmotellessaan Kustaa II Adolfia. Toleranssi on se, mikä sävyttää Topeliuksen käsityksiä yhteisestä kansallisesta identiteetistä ja sen varaan rakentuvista valtion instituutioista. Nämä kaikki luovat yhteenkuuluvuutta kansalaisten kesken. On syytä muistaa ja tunnustaa luterilaisten kansakuntien katolinen menneisyys.

Enempää en referoi enkä tulkitse Erikan tutkimusraporttia. Luen sitä vielä, kunnes taas tapaan Sonjan, jolle kiitollisena palautan teoksen. Tuntuu hienolta, että minulta kysyttiin, vieläkö näin kovatasoinen lukupaketti kiinnostaisi. Tottahan toki kiinnosti!

Sopii huomata kirjanmerkki. Sain sen kauan sitten joululahjaksi "isoilta tytöiltä", kahdelta vanhimmalta lapsenlapselta, Sonjalta ja Heidiltä.

Koska itselläni on kokemuksia vain humanistisen alan tutkimuksista kaikkine vaiheineen, kyselin Erikan väitöstilaisuudessa läsnä olleelta Sonjalta havaintoja teologisesta tilaisuudesta. Whatsapp-viestillä hän vastasi:

 Eri alojen väitöskirjat poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan, ja siihen verrattuna itse väitöstilaisuus kulkee paljolti saman kaavan mukaan alasta riippumatta. Teologinen tutkimus on pääasiassa kvalitatiivista ja luonnontieteellinen kvantitatiivista, mikä mielestäni näkyy siinä minkä tyylisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota väitöksessä. Luonnontieteen alan väitöstilaisuuksissa keskitytään osittain pieniinkin yksityiskohtiin, esim. käytettyihin labramenetelmiin kun taas Erikan väitöksessä keskityttiin enemmän isompiin kokonaisuuksiin. Lisäksi on mainittava maiden välisiä eroja. Suomessa ja Ruotsissa väitöstilaisuus alkaa väittelijän pitämällä yleistajuisella esitelmällä. Norjassa taas väittelijä saa kaksi viikkoa ennen väitöstilaisuutta omaa tutkimusta sivuavan aiheen, josta tulee pitää 45 min luento. Vasta kun luento on hyväksytty, siirrytään itse väitöstilaisuuden pariin. Siinä hieman minun pohdintojani ja kokemuksiani 😊

Lopun viittaus liittyy Sonjan omaan kokemukseen Oslossa pahimpaan korona-aikaan. Tässä linkki blogijuttuuni, josta selviää Sonjan lääketieteeseen liittyvän tutkimuksen aihe ja muut olennaiset seikat. Väitöstilaisuutta seurattiin kotoa käsin tietokoneen ruudulta marraskuussa 2020, sillä paikalle eivät kutsututkaan voineet matkustaa.

Erikan väitöskirja herätti miettimään muun muassa, miten rajat protestanttisuuden ja katolisuuden välillä ovat muokkautuneet sitten 30-vuotisen sodan. Tässä yksi tiivistys. Lisää löytyy tästä.