Kuvien neljän poppoo tapasi toisensa sunnuntaina Saga Kaskenniityssä. Tovi muisteltiin vuosien takaista reissua Kotkaan, jossa oivana oppaana toimi Manu, aito kotkanpoika. Heinolasta Turkuun saapuneiden varsinaisena asiana oli osallistuminen läheisen ystävän siunaus- ja muistotilaisuuteen.
Olemme kaikki neljä niin vanhoja, että ymmärsimme pohtia, mahtaako enää kohdalle osua uusia tilaisuuksia tavata. Söimme hyvillä mielin yhdessä lounaan ja nautimme iltapäiväkahvit. Sitten halasimme lämpimästi Manua, joka lähti ensimmäisenä taksilla kohti linja-autoasemaa ja sieltä Lahden kautta kotiinsa Heinolaan. Me naiset jatkoimme vielä jutustelua, kunnes Sinikka ja minä vetäydyimme tunnin torkuille kotiini. Sitten pääsimme entisajan tyyliin puimaan kaikkea tähdellistä. Pari lasillista viiniä kera tiettyjen juustojen kuului rituaaliin.
Antoisaa. Ajatuksissa jutut jatkuvat...
2 kommenttia:
Tässä iässä jokainen naurunpurskahdus on lahja
Totta kirjoitat!
Lähetä kommentti