Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jahti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jahti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jahti - elokuva, jossa miehestä tulee saalis

Jo pitkään olen halunnut nähdä vuonna 2012 valmistuneen tanskalaisleffan nimeltään Jahti, alunperin Jagten. Sen on ohjannut Thomas Vinterberg. Tuoreeltaan tulin lukeneeksi elokuvasta muutamia kritiikkejä ja päätin, että tuon minä katson. Tänään muistin, että minulla on Elisa Viihteen videovuokraamosta vielä pari elokuvaa maksutta kasomatta. Niinpä väistin iltapäiväksi suunnitellun hankalan työn ja hommasin itselleni pitkän, laadukkaan tauon. Tanskalaisethan tiedetään erinomaisiksi elokuvantekijöiksi. Myös aiheen ymmärsin tärkeäksi. Tässä juoni lyhyesti Leffatykin tarjoilemana:

Rankan avioeron läpikäyneellä 40-vuotiaalla Lucaksella (Mads Mikkelsen) alkaa olla elämän palaset pitkästä aikaa paikallaan: uusi tyttöystävä, uusi työ ja uudelleen rakennettu yhteys teini-ikäiseen poikaan Marcukseen. Kaikki kuitenkin rikkoutuu. Siihen tarvitaan vain yksi pieni tarina, mitätön sattumalta kerrottu valhe. Valhe leviää yhteisössä kuin virus. Järkytys ja epäluulo pääsevät valloilleen, ja pieni yhteisö ajautuu kollektiivisen hysterian tilaan. Lucas joutuu käymään yhden miehen taisteluun kunniansa – ja elämänsä – puolesta.

Katsomiskokemus osoittautui rankaksi. Väkisinkin samastuin Lucaksen mahdottomaan tilanteeseen, kun hänen tuttu yhteisönsä alkaa torjua miestä kuin ruttotautista. Jotakin järkyttävän raadollista paljastuu ihmisistä puhuvina laumaeläiminä. Huhu saa siivet, kukaan ei kunnolla tarkista sen  alkuperää. Harmistuneen tytön pikku kosto Lucakselle paisuu paisumistaan, kun asiaan sotkeutuvat aikuiset johdattelevat lasta. Eikä Lucas pitkään aikaan tiedä, mistä on kyse. Jopa Lucaksen tuore ystävätär erehtyy epäilemään, että mies on voinut sittenkin kajota sopimattomasti lapseen. Vanhoista ystävistä vain yksi pysyy tolkuissaan, samoin äitinsä kanssa muualle muuttanut poika.

Turhia selittelemättä leffa etenee kuin jännitystarina. Pidätetty Lucas vapautuu, kun huhulta alkavat katketa siivet. Päiväkodin lapset ovat riehaantuneet sepittämään, miten Lucas on vienyt heitä talonsa kellariin ja mitä kaikkea he ovat siellä nähneet. Poliisit käyvät tutkimassa paikan löytämättä mitään kellaria. Väitteet olivat jo alun alkaen tuulesta temmattuja.

Hurjaa on seurata, miten ruokakauppiasta myöten yhteisö murjoo yhtä jäsentään pahasti merkittynä. Rikollisia tihutöitä tapahtuu. Meneillään on suorastaan pogromi. Sanoisinkin elokuvaa tutkielmaksi nykyajan noitavainosta.

Katsojaa ei kuitenkaan jätetä pahimman kauhistuksen valtaan, sillä elokuva päättyy jaksoon, jossa on kulunut vuosi kauheista tapahtumista. Lucas on jopa kelpuutettu takaisin metsästysporukkaan. Ympyrä sulkeutuu, kun alkuastelmaa toistaen taas ollaan ampumassa peuroja. Mutta äkkiä kajahtaa laukaus ja osuu aivan Lucaksen pään viereen! Ampujaa ei näy auringonkiloa vasten - siellä jossain hän yhä vaanii...

Minulle loppu sanoo, että kuvatunlaiset tapahtumat jättävät pysyvän jäljen niihin, joita yhteisö on ruvennut katsomaan kieroon, ja myös niihin, jotka ovat tempautuneet vainoajiksi. Lucas ja hänen kohtalotoverinsa kaikkialla joutuvat jatkamaan elämäänsä uhattuina, jos yhteenkin päähän on jäänyt kytemään ajatus "saastan" hävittämisestä. Se, joka kerran keksitään, hänet aina muistetaan, aiheettakin.

Ei ihme, että upeasti käsikirjoitettu, ohjattu, näytelty ja kuvattu elokuva on saanut palkintoja.