Valtausyritys

Keskipäivällä kuului melkoinen mekkala taivaalta, kun peräti neljä laulujoutsenta kurvaili muodostelmana ympäriinsä. Ne olivat äkänneet tyynen lammen. Ylilento vaihtui paluuksi. Laskeutumisen pärskeet kuuluivat kauas, mutta enpä ehtinyt omin silmin todistamaan tapahtumaa.

Linnut lipuivat tyytyväisen oloisina naapurin lahdenpoukamaan. Paikka ilmeisesti houkutteli viipymään, ellei peräti asettumaan. Ihmisiä ei näkynyt, mutta heidän toimiensa tuloksena rantaryteikkö oli vaihtunut mukavaksi hietikoksi. Siinä sopisi lekotella ja tarpeen tullen kakkia paikan valtauksen merkiksi.

Toinen naapurini uurastaa keväisin joutsenten ja kurkien karkottamiseksi. Tänään siitäkän mökistä  ei ollut kukaan todistamassa komeaa saapumista ihmisten valtaamalle lammelle. Joutsenet olisivatkin saaneet äkkilähdön, sillä naapuri usuttaa koiransa haukkumaan niin, että linnut oivaltavat yrittävänsä väärään paikkaan.

Minä onnistuin toimimaan linnunpelättinä, kun painelin uimaan. Läpsyttelin vettä ja huidoin käsiäni sen verran, että kvartetti paarusti vähin äänin vastarantaa ylös. Siitä ne pääsivät tallustelemaan seuraavaan lampeen, jonka rannoilla ei ole lainkaan mökkejä. Mutta kuinka ollakaan, visiitti siellä jäi lyhyeksi. Pian koko porukka nousi siivilleen ja suuntasi  mökkipihan yli ties minne. Mutta vain kaksi otusta tosiaan jatkoi matkaansa. Toiset kaksi tulivat katumapäälle ja palasivat uudestaan mökkilampeen.

Hulluinta oli niiden häätäminen rämisyttämällä metallilapiota vasaralla, mistä tulokseksi tuli, että toinen joutsenista otti ja lensi pihaan. Siinä se tepasteli tovin liiterin kupeessa, kunnes suostui poistumaan tietä pitkin löntystäen naapurille päin eikä enää palannut veteenkään.

Että tämmöistä kesäteatteria tänään mökkimaisemissa. Tiedä sitten, kuinka ylimitoitettua lintujen hätisteleminen on. Ehkä ne vain etsivät levähdyspaikkaa matkalla pesimäalueilleen pohjoiseen.