Kuvia kummastelemassa

Hyiseksi äitynyt kevätsää houkutteli tänään retkeilemään sisätiloihin. Turun taidemuseossa  on tarjolla Esko Männikön kuvia, jotka minun oli määrä nähdä jo talvella Helsingin taidehallissa. Silloin matka peruuntui, mutta onneksi nyt pääsin näkemään sommitelmat. Niiden kehyksetkin ja tiivis ripustus ovat olleet puheenaihe.

Kummasti kuvat vetivät lähelleen. Sekä ihmisiä että eläimiä kuvatessaan Männikkö on tavoittanut omalaatuisen rauhan. Tuntui kuin pelkkänä katsojana olisin kohdannut ne ihmiset ja eläimet, joiden parissa kuvaaja on puuhaillut kameroineen. Monesti vino luonnonvalo näyttää riittäneen. Sommitteluissa huomaa maalaustaiteen vaikutelmia. Hienolta tuntui tunnistaa erään kuvan osana muunnelma Vermeerin maalauksesta Tyttö ja helmikorvakoru.

Rujot rakennusten jäännökset ovat tarjonneet kummia kuvauskohteita. Erityisesti lämpöä aikoinaan tarjonneet uunit toistuvat monissa kuvissa. Alla savuhormi jököttää yhä  pystyssä rakennuksen raatojen keskellä ja jakaa jännästi kuvan kahteen osaan lähes kultaisen leikkauksen mukaisesti.

Muutamat kuvat pursuavat yksityiskohtia. Alle nappasin sen, joka minulle kertoo onnellisesta miehestä. Hän on täyttänyt oman nurkkauksensa tärkeillä tavaroilla. Niiden ympäröimänä on autuasta loikoilla kuunnellen itselle sopivia äänitteitä kengät jalassa. Näen kuvassa hymyssä suin esitetyn kommentin sisustuslehtien puleerattuihin koteihin, joita naiset vaalivat.

Esko Männikön vaikuttavien valokuvien jälkeen kannatti kavuta museon toiseen kerrokseen ja poiketa Pimiöön. Siellä pyörii nonstopina outo fantasia Katarzyna Kozyran teoksessa Summertale (2008). Näitä videokummajaisia sekä Suomesta että maailmalta on tullut hämmästellen nähdyksi aika ajoin. Hienoa!

Komea on myös näkymä taidemuseon portailta Aurakatua alas ja yli joen. Etäisyydessä kohoaa Kaskenahde. Kumpaakaan mäkeä ei tänään tarvinnut kiivetä ylös, kun järjestyi sopiva kyyti. Kelpo reissu siltäkin osin.