Tilaisuus päästä Pikkupalatsiin veti minut alkuviikosta Tampereelle. Kesän mittaan kerran kuussa pieni ryhmä lippunsa hankkineille on avattu ovet ja opastettu kierrokselle. Pitkään ehdin hautoa haavetta nähdä sekä täysin kunnostettu palatsi että varsinkin sen pohjakerros. Siellä näet sijaitsee kylpylä, jonka Tuula Lehtisen mosaiikit tekevät ainulaatuiseksi. Teos on nimeltään Leilan puutarha. Palatsin kunnostuksesta jäi yksin vastaamaan Leila Parhankangas miehensä kuoleman jälkeen.
Mesenaatin taideharrastus puhkesi kukkaansa uima-altaalla, jonne ensi alkuun oli suunniteltu vain takaseinän puutarha. Työ miellytti tilaajaa siinä määrin, että hän halusi mosaiikkien jatkuvan pylväisiin. Niinpä Tuula Lehtinen toteutti lisätilauksen apulaistensa kanssa. Työ valmistui vajaassa kahdessa vuodessa.
Maistiaiset Lehtisen mosaiikeista nautittiin taannoin Helsingin taidemuseossa, jonka naisten vessan upeat seinät piti katsastaa tarkoin, kuten tästä blogijutusta voi lukea.
Pitkään palatsin vaiheissa mukana ollut Greta Olkkonen opasti ryhmää. Paljon saatiin tietää kalusteista, maalauksista ja esille astelluista taidelasikokoelmista. Kierros päättyi kahvikupposeen ja suklaatorttuun. Ne oli katettu eri salonkeihin, joihin ilta-aurinko paistoi kuumasti. Näinä korona-aikoina sen paremmin häitä, konsertteja kuin tohtorinkaronkkoja ei ole järjestetty, vaan kaunis rakennus hiljenee taas pitkäksi aikaa.
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa etsiä käsiinsä tämä teos: Hirvikallio, Seija: Pikkupalatsi. Unesta herätetty. Tampere: Pikkupalatsi, 2006. ISBN 952-92-0823-5.
