Olipa kisat!

Melkein ehti viikko vierähtää, ennen kuin toivuin sunnuntain Perhe on pahin -kisoista pukkaamaan blogitekstiä. Toki on pitänyt kiirettäkin. Maanantaiaamuna kahdeksalta oli oltava paikalla, kun Liedon kodissa alkoi lattiaremontti. Tiistaina evakkolaista vietiin Kökariin. Siitä reissusta lisää toiste.

Vasta tänään istahdin taas mökkipöydän ääreen ja rupesin muistelemaan viime sunnuntaita. Oli hellettä, oli porukkaa! Ensimmäinen kuva kertoo kisojen alkutilanteesta heti lounastarjoilun jälkeen.

Aina välillä vilkuiltiin taivaalle, sillä on tullut tavaksi seurata pitkän matkan lentoliikennettä. Meillä tiedetään, mikä kone mihinkin on menossa, mistä tulossa: Tokiosta Chigagoon, New Yorkista Dubaihin ja ties mihin. Tietty tietokoneohjelma on iso apu puuhassa. Tuntuu, kuin juuri sunnuntaisin kaukoliikenne olisi erityisen vilkasta. Näkivätköhän pilotit korkeuksistaan meitä pikkuruisia kisailijoita yhden lammen rannalla tai kiinnostaako heitä edes tiirailla maan pinnan tapahtumia?

Tämän kesän moniottelun lajeihin Minna, puuhamestari, oli pyytänyt ja saanut ideoita muulta porukalta. Varsinkin kuvan veijarit olivat tainneet olla asialla, sillä melkoisen poikamaisia otteluita miteltiin sen, minkä nauramiselta kyettiin. Arvonnassa muuten kävi niin, että pinkkiin joukkueeseen osuivat lähes kaikki naiset ynnä Gustaf, keltaiseen muut miehet ja minä, isoäiti, huh-huh.

Eilen illalla lautalla Kökarista palattaessa puhelimeen kilahti meidän Perhe on pahin -ryhmälle viesti, jonka sain auki vasta yöpymispaikassa. Viesti tuli Eliakselta, jota Elliksikin kutsutaan. Hän on elokuvamiehiä, Taideakatemiassa vastikään opintonsa aloittanut. Mihin vielä ehtiikään, kun jo osaa vaikka mitä! Kiitos, Elli, hilpeästä leffasta, jossa esiintyy jopa ehta Leo Leijona.