Olipa kisat!

Melkein ehti viikko vierähtää, ennen kuin toivuin sunnuntain Perhe on pahin -kisoista pukkaamaan blogitekstiä. Toki on pitänyt kiirettäkin. Maanantaiaamuna kahdeksalta oli oltava paikalla, kun Liedon kodissa alkoi lattiaremontti. Tiistaina evakkolaista vietiin Kökariin. Siitä reissusta lisää toiste.

Vasta tänään istahdin taas mökkipöydän ääreen ja rupesin muistelemaan viime sunnuntaita. Oli hellettä, oli porukkaa! Ensimmäinen kuva kertoo kisojen alkutilanteesta heti lounastarjoilun jälkeen.

Aina välillä vilkuiltiin taivaalle, sillä on tullut tavaksi seurata pitkän matkan lentoliikennettä. Meillä tiedetään, mikä kone mihinkin on menossa, mistä tulossa: Tokiosta Chigagoon, New Yorkista Dubaihin ja ties mihin. Tietty tietokoneohjelma on iso apu puuhassa. Tuntuu, kuin juuri sunnuntaisin kaukoliikenne olisi erityisen vilkasta. Näkivätköhän pilotit korkeuksistaan meitä pikkuruisia kisailijoita yhden lammen rannalla tai kiinnostaako heitä edes tiirailla maan pinnan tapahtumia?

Tämän kesän moniottelun lajeihin Minna, puuhamestari, oli pyytänyt ja saanut ideoita muulta porukalta. Varsinkin kuvan veijarit olivat tainneet olla asialla, sillä melkoisen poikamaisia otteluita miteltiin sen, minkä nauramiselta kyettiin. Arvonnassa muuten kävi niin, että pinkkiin joukkueeseen osuivat lähes kaikki naiset ynnä Gustaf, keltaiseen muut miehet ja minä, isoäiti, huh-huh.

Eilen illalla lautalla Kökarista palattaessa puhelimeen kilahti meidän Perhe on pahin -ryhmälle viesti, jonka sain auki vasta yöpymispaikassa. Viesti tuli Eliakselta, jota Elliksikin kutsutaan. Hän on elokuvamiehiä, Taideakatemiassa vastikään opintonsa aloittanut. Mihin vielä ehtiikään, kun jo osaa vaikka mitä! Kiitos, Elli, hilpeästä leffasta, jossa esiintyy jopa ehta Leo Leijona.

Valmiina rymistyksiin

Kaksi isoa tapahtumaa kolkuttelee ovella. Ensimmäisen happeningin pelikenttä odottaa valmiiksi viritettynä mökkirannassa. Ensi sunnuntaina näet otellaan jo toistamiseen kisassa, jossa on monta muutakin lajia kuin lento- ja rantapallo. Vasta paikalla selviää, millä kaikella koetellaan kisailijoita Suku on pahin -tapahtumassa. Perästä kuuluu.

Toinen rymistys alkaa heti maanantaina 24. elokuuta klo 8. Aihe on tämä: Pitkin kevättä ja alkukesää huomasin talvikodossani outoja lattiailmiöitä. Laattojen saumoja mureni, paikoin tuntui ontolta askelten alla.

Lopulta juhannuksen alla prätkähti: lattiaan kasvoi ensin yksi, sitten vielä toinen harjanne. APUA! Niinpä soitin isännöitsijälle, tämä puolestaan rakentajalle, joka ilmestyi oitis ihmettä katsomaan. Seuraava puhelu singahti laattafirmaan. Siellä oltiin niin kuin muuallakin valmiina ensin juhannuksen sitten lomien viettoon, muttei pikaremonttiin. Sovittiin, että lattia korjataan elokuussa. Niinpä on jo tavattu.

Neuvonpito rakennusliikkeen toimitusjohtajan ja laattafirman miehen kanssa valaisi ongelman syntyä ja herätti luottamusta siihen, että tämäkin murhe on pian pelkkä muisto vain. Lupasivat muuten hoitaa myös pölysuojaukset. On iso apu, etten itse joudu edes yrittämään moista. Piipahdan vain vilkaisemassa, miltä kotona näyttää lattiaa purettaessa. Kun laatat kiinnitetään uudestaan, niihin lisätään liikuntasaumoja. Ehkä syntyy lisää myös blogijuttua aiheesta.

Tämä takuuhomma olisi jo vauhdissaan, ellen olisi jarrutellut urakan aloittamista perheen toimintapäivän takia. Näin päin on hyvä: ensin hauskutusta, sitten evakkoviikkoa mökillä. Toisaalta, voisihan sitä evakkolaisena lähteä vaikka hirmuiselle merimatkalle Kökariin. Onhan reissua suunniteltu jo pitkään vakituisen kävelykaverin kanssa. Ho-hoi, Eeva, oletko valmiina?